Kuh-vell-er-tack

Torstaina 10.4. tuli käytyä katsomassa, miltä Tromssan uuden opiskelijatalon konserttisali näyttää toiminnassa. Juuri keikkapaikkana käytetty talo muutti siis hiljattain uusiin tiloihin vanhaan panimokortteliin, ja mestaa valmisteltiin koko alkukevät. Avajaiset olivat kuun alussa, ja pitkään poissa pelissä olleen lavan palautumisen kunniaksi keikkoja tuli kalenteriin senkin edestä. Aikaisemmin uudessa talossa ehti esiintyä jo mm. Sivert Høyem (peräti kahdesti: ensimmäinen myytiin heti loppuun, joten jatkoksi järjestettiin toinen, joka sekin täyttyi välittömästi), mutta näin jäljestä huudellen oli mahtavaa saada kokea keikkapaikan tulikaste juuri Kvelertakin kanssa. Sitähän se oli: yleisö oli aivan liekeissä, kun yksi tämän hetken maailmalla tunnetuimmista norjalaisista bändeistä vihtoi olan takaa.

Kvelertak, suom. 'kuristusote', on bändinä vähän hankala määriteltävä. Musiikissaan se yhdistelee sumeilematta rockin, metallin ja punkin lajeja aina retroilusta tuhopolttohevielementteihin. Ja laulajan päässä on pöllö(päähine). Hullunrohkea rajojen yli kaahaaminen vaikuttaa kuitenkin toimivan, sillä kiertuevientiä riittää ympäri maailmaa. Itse törmäsin Kvelertakiin ensimmäisen kerran vasta norjankielistä musiikkia ennen muuttoa etsiskellessäni ja kuullessani, että tulevat Suomeen juuri kun olisin lähtenyt vaihtoon. Mieleen jäi lähinnä kuva jälleen yhdestä oudosta pohjoismaista hevibändistä. Kotiläksyt tulivat kuitenkin tehdyksi levyjen kanssa kevään aikana sen verran hyvin, että kun keikka Tromssassa varmistui, oli päätös jo lukossa. Tämä olisi nähtävä!

Kvelertak - Kvelertak

Ryminää torstaina saatiin. Laulaja Erlend Hjelvik saapui lavalle pöllömaskissa ilman paitaa, kuinkas muutenkaan. Kun rumpujen ja basson lisäksi takana oli kolme kitaristia, oli moiseen sisääntuloon varaakin: soundi oli jykevä. Äkkiseltään laskettuna koko tuotannosta paiskottiin keikalla iso osa, erityisesti miellyttivät kuitenkin uuden Meir-levyn kappaleet. Näistä Bruane Brenn, Evig Vandrar ja loppupäähän säästetty Kvelertak laittoivat porukan sekaisin. Nimikkoalbumilta poimittu Mjød rutisti yleisöstä viimeisetkin hiet. Etualan faneja Hjelvik avusti asiassa aivan henkilökohtaisesti jo aiemmin mm. surffaamalla väkijoukon päällä. Laulumikki telineineenkin kävi välillä yleisön käytössä.

Led Zep on steroids? Ei, vaan Kvelertak - Evig Vandrar

Torstain perusteella Kvelertak livebändinä kovaa luokkaa. Mitään kameroita en viitsinyt ottaa keikalle mukaan.Sen verran vauhdikasta oli meno, että kuhmun niistä joku olisi vain saanut. Pari seuraavaa päivää meni Meiriä luukuttaen. Yksi hauskimpia keikkoja aikoihin. Kvelertak Suomeen festareille, niin aivan varmana lähden katsomaan uudestaan!

Å oppleve Kvelertak på Driv var helt ubegripelig morsomt! Æ tror at det finnes mer informasjon om konserten på norsk, men spør om du (av noen grunn) vil  ha en oversettelse. Håper bandet deltar i Ruisrock-festivalen noen gang!

Jeg og Jagger

Snakker vi om musikk så dukker det relativt raskt opp at jeg har drevet en del med musikk fra 60- og 70-tallet, noe som gjerne kalles for klassisk rock. Ja, det stemmer. Jeg har opplevd en viktig periode i livet mitt når Stones, The Doors og mange andre ikoniske band betydde alt for meg. Kanskje ble det så på grunn av at jeg ville lære meg å spille gitar? Det en ofte begynner med er nettopp klassisk rock: House of the Rising Sun osv. En sånn avgrensning, at en nøyer seg med en sjanger eller en relativt liten gruppe med ulike sjanger, kanskje høres ut som tenåringsliv. Det var det også iallfall i begynnelsen.

Jeg var kanskje 12 eller 13 år gammel når jeg ble slukt inn i kulturen rundt 60-tallsrock for første gang. Egentlig handlet det ikke bare om musikk. Det hadde det aldri gjort! Alt begynte når jeg leste Beatles-biografien skrevet av Hunter Davies ("The Beatles", 1968). Jeg vet ikke om folk som har lest mer om bandet synes boka er en god biografi, men for meg var den nok. Selv om jeg bare kjente noen av deres låter (jeg hadde ikke vært noe spesielt interessert i The Beatles før), ville jeg plutselig vite mer. Jeg ville høre for å få vite om musikken var så genialt som boka påstod: hvis den var det, ville mye blitt forklart - mye som ikke handler om musikk også.

Det finnes ingen tvil om resultatet mer. Rock- og popmusikkens oppkomst gjorde like stor inntrykk på meg som det hadde gjort på de som fikk oppleve den tidligere. Av noen grunn ble de runde brillene aldri det viktigste symbolet for meg. Mick Jagger fylte den plassen. På måte er det kanskje helt logisk. Den revolusjonære musikkulturen hadde å gjøre med alt da og Jagger som jobbet mye med business og mange alternative kunstformer kan jo ses som et begrunnet valg. Men det handlet ikke bare om han heller. Å undersøke fortidens vide popkultur i sin hele bredde var en hobby til meg. Naivt? Super.

The Rolling Stones - Gimmie Shelter

Jeg hadde aldri vært alene med min rockeinteresse før jeg begynte på universitet. Der var det litt rart at jeg ikke traff så mange språkstudenter som delte samme tanker. Kanskje på grunn av det begynte jeg også å se klassisk rock som noe gammeldags. Nå kunne den bare brukes som byggematerial til post-(velg en sjanger)-musikk. En urettferdig tankegang? Ja, fordi det dukker opp god musikk også i dag - det finnes skikkelig gode artister som kjenner rockhistorien og kan for eksempel vise til eldre låter folk kanskje har nesten glemt. Like gode finnes det blant dem som driver med noe helt nytt og opprinnelig. Så, når jeg begynte en ny fase i mitt liv lot jeg være med Mick Jagger og kameratene hans. Jeg sluttet nesten å spille gitar. Jeg satte fokus på andre ting: jeg har drevet med studentorganisasjoner for eksempel. Men kunne jeg bli fornøyd med 2010-tallets musikk?

Det er ikke noe feil med musikken selv. Men det handler ikke bare om musikk. Historiene om 60- og 70-tallsartistene er noe en ikke kan oppleve med aktuelle band. Verden var så forskjellig i den tida. Mye begynte å skje for første gang da. Det er en bunnløs kilde av myter (en del er sannsynligvis ikke sant, men det gjør ingenting). Etter noen år uten å sette så mye pris på det som pleide å være viktig for meg har jeg på en måte kommet tilbake. Jeg skaffet endelig en akustisk gitar. Her i Tromsø har jeg hatt tid å spille den også og husket hvor morsomt det er - å spille Angie, Green River, Babe I'm Gonna Leave You eller Roadhouse Blues! Jeg har lyst til å se på filmene The Trip (1967) og The Doors (1991) etter hverandre. Men samtidig har jeg i hvert fall lagt merke til at klassiske rocketradisjoner lever godt i mange nye former i Norge. For eksempel er Monica Heldal veldig populær og hennes musikk har blitt sammenliknet med Led Zeppelins verk. Jeg føler meg inspirert på ordentlig.

Monica Heldal - Boy From the North

Miten kieliä opitaan?

Viime viikkojen ajan olen lähinnä iloinnut yhä säännöllisemmästä, arkipäiväisemmästä ja ennen kaikkea yhä paremmin sujuvasta norjaksi keskustelemisesta. Kolmen kuukauden jälkeen opiskelukaverit kursseilla alkavat olla tuttuja, ja yhteisiä keskusteluaiheita löytyy myös akateemisen maailman ulkopuolelta. Sujuvasta kielenkäytöstä niissä tulee oikeastaan erityisen hyvä mieli, koska sanaston on joutunut opiskelemaan jostain muualta kuin lähdekirjallisuudesta tai luennoitsijaa kuuntelemalla, ja näin tuntee tehneensä jotain.

Sama ilmiö on tullut tutuksi ruotsia kielitieteellisesti opiskellessa: kursseilla oppii kyllä kuvailemaan sujuvalla suomenruotsilla esimerkiksi lauseenjäsennyksen toimintaa tai kielihistorian vaiheita, mutta lähestulkoon kaikki muu kielelliseen osaamiseensa täytyy kerätä omalla ajalla (tämä on erittäin hyvä tietää ennen minkään kielen yliopisto-opintojen aloittamista). En ole opintojeni aikana ollut mitenkään erityisen kiinnostunut kielen oppimisen tutkimuksesta, vaikka sekin on yksi tieteenaloista, johon mm. pohjoismaisia kieliä opiskellessaan voi erikoistua. Intensiivinen norjan kanssa työskentely täällä on kuitenkin antanut vähän potkua ajatuksiin siitä, mikä saa homman toimimaan.

Puhumallahan sitä kieltä opitaan, mutta koska kurssikavereita ei voi velvoittaa koko hereilläoloajan toimiviksi ilmaisiksi yksityisopettajiksi, olen kokenut ihan fiksuksi ajankäytöksi lehtien lukemisen sekä nyttemmin myös televisiouutisten seuraamisen täällä. Itsestäänselvyyksiä, mutta itse voin tunnustautua Suomessakin kohtuullisen huonoksi television katsojaksi ja lähinnä satunnaiseksi fyysisten lehtien selaajaksi. Tarpeeksi laajan joukon seuraaminen sosiaalisessa mediassa ajaa asian nopeammin. Ulkomailla pitää turvautua perinteisempiin medioihin. Kun tietää, miten maailma makaa, voi keskustella muustakin kuin A) opintojen sisällöstä tai B) vaihtariudesta (erityisesti jälkimmäinen käy vähän kuivaksi jo parin kuukauden jälkeen). Samalla oppii luonnollisesti aihepiirin sanastoa. Myös paikallisen kaunokirjallisuuden harrastaminen sivistää, mutta vain puolen vuoden vaihtoajan puitteissa tiiliskivien määrä jää rajalliseksi.

Koukku tulee tässä: itseä aivan oikeasti kiinnostavan ja itselle sopivaa vaikeustasoa edustavan vieraskielisen materiaalin etsiminen voi olla työlästä. Yritys-erehdys-menetelmällä läpikäyden se on sitä lähes poikkeuksetta. Kielenoppimista tukevien medioiden etsiminen selaillen on pahimmillaan käsityötä, jossa ei välttämättä nappaa heti eikä vielä vähän myöhemminkään. Kun mitään järkevää tai kiinnostavaa ei tunnu löytyvän, nousevat kädet pystyyn. Voiko tätä välttää? Ei, jos ei onnekkaasti tunne hyviä suosittelijoita. Turhauttavaa, mutta pakollista ja lopulta kuitenkin palkitsevaa. Koska Norjasta olisi tosi kurja palata osaamatta yhtään käytännön norjaa, on tämä tullut hyväksyttyä osaksi kielen oppimista. Se vie aluksi aikaa, mutta kuuluu projektiin. Kyllä, kielen oppimisen voi nähdä projektina, jonka alkupäähän kuuluu tietty määrä valmistelevaa työtä. Ammattipiireissä sitä sanottaisiin varmaan suunnitteluksi.

Vaihtoon lähtemisessä kaikkea muuta suunniteltavaa riitti kylliksi, ja norjankielisestä tv-ohjelmistosta tutuiksi ehtivät tulla lähinnä Skavlan ja Lilyhammer (molemmissa puhutaan itse asiassa paljon englantia). Muutoin ei ollut oikein hajuakaan, mistä aloittaa. Paikallista elämää oppikin ensimmäiseksi seuraamaan iTromso-lehdestä, seuraavaksi myös Nordlysistä. Näiden ja valtakunnallisten lehtien kanssa vähän arpomista tuotti julkaisujen profiloitumisen tunnistaminen. Netissä kaikki näyttivät iltapäivälehdiltä. Ihan hyvä muistutus siitä, mihin "katso kuvat"-otsikointityyli johtaa: näinköhän ulkomaalaiset suomen opiskelijatkaan heti verkkosivujen perusteella erottavat asialehtiä. Todellinen kultakaivos norjan opiskelulle on ollut Bergenin opiskelijaradio, joka julkaisee myös paljon kirjoitettuja juttuja. Artikkelit sukeltavat usein opiskelijaelämän ytimeen, esimerkiksi yhteisasumisen kauhuihin. Aivan parhaimmillaan artikkeli on yhdistetty sekä puhutusta ohjelmasta että sen lähes sanatarkasta kirjallisesta versiosta: esimerkiksi mafian historiastasta voi lukea ja kuunnella näin. Hoks? Kyllä: näiden kanssa voi opiskella lausumista kuin minkä tahansa oppikirjan ja CD:n avulla – ilmaiseksi!

Mitä tv-uutisten seuraamiseen tulee, ei totuus aina ole tarua eksoottisempaa. Esimerkiksi viime viikolla Norjassa on keskusteltu näistä tutuista aiheista: lääkäreiden oikeus kieltäytyä abortista, kuntaliitokset ja koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus. No, onhan näitä esimerkkeinä käyttäen voinut osoittaa, miten tutusta yhteiskunnasta tänne on tullut. Ei sillä, saman todisteluun kelpaavat kyllä myös Hele Norge baker (Koko Norja leipoo) ja Hver gang vi møtes (Vain elämää). Jälkimmäiseen liittyen minulla on myös teoria siitä, kuka on Norjan Jukka Poika.

Kiinnostavaa luettavaa norjaksi alkaa olla kasassa jo enemmän kuin aikaa käytettävissä. Tämän ansiosta norjankieliseen tulee tartuttua yhä matalammalla kynnyksellä myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi nyt luettavana on pitkään kirjaston fantasiaosastolta kyttäilty Siri Pettersenin Odinsbarn. Ravneringene-sarjan aloittavaa kirjaa on kehuttu paljon. Vaikka ensimmäisen sadan sivun aikana eteneminen oli kunnolla hitaanpuoleista, vilahti toinen satanen eilen iltapäivän aikana juonen saavuttaessa yhtäkkiä useampia Game of Thrones -tason akseleita.

TF;DR (too Finnish; didn't read): Æ skrev litt om hvordan æ har lett etter material for å studere praktisk norsk på fritiden. En lærer ikke hverdagspråk på forelesningene, men med hjelp av aviser og fjernsyn kan man skaffe seg større ordforråd. Problemet er å finne artikler og program som er interessante og ikke bruker altfor (lett/)vanskelig språk. Når en ikke kjenner til mediene på forhånd kan det være strevsomt å finne sånn material. I hvert fall går det ikke an å unngå: en må bruke tid på å planlegge sine språkstudier. Alt blir lettere når en endelig har funnet noen interessante medier og følger dem. Da er det også lett å diskutere om noe annet enn bare sine studier med andre studenter. Æ synes Studentradioen i Bergen publiserer mye gode artikler: ofte handler de om studentlivet og iblant kan man også lytte til teksten (eller egentlig finnes det en eksakt tekstversjon av programmet).

Nettopp nå leser æ Odinsbarn av Siri Pettersen. Det tok en del tid å komme gjennom de første hundre sidene, men de neste hundre sidene ble slukt på en ettermiddag når fortellingen begynte å nå til og med Game of Thrones -aktige høyder.

In english: Nevermind. Enjoy this: "A to do list by Voldemort". :3

Tromsøstudentenes diktforening - runopiiri maailman laidalla

Tromssassa minulle ehkäpä tärkeimmäksi opiskelijajärjestöksi on muodostunut Tromsøstudentenes diktforening, Tromssan opiskelijoiden runoyhdistys, joka toimii Studentsamfunnetin alayhdistyksenä. Tästä olen itsekin yllättynyt - ottaen huomioon, että olen toiminut aktiivisesti lähinnä tiedekunta- ja ainejärjestöissä. En varsinaisesti ole ollut aiemmin mukana missään runotoiminnassa, mutta vieraan kielen oppimisen kannalta runopiiri on oikeastaan ihan luonteva valinta: kieltä oppii sitä luovasti käyttämällä. Runoyhdistyksen kautta olen myös tavannut opiskelijoita, jotka jaksavat kärsivällisesti kuunnella ja puhua norjaa suomalaisen kielenoppijan kanssa, kiitos siitä heille!

Tromsøstudentenes diktforening har blitt den viktigste studentorganisasjonen for meg i Tromsø, det kan jeg godt si. Det har vært litt overraskende, fordi bakgrunnen min er i stor grad knyttet til studentorganisasjoner ved fakulteter og faglig relaterte foreninger. Egentlig har jeg aldri vært med i noen poesiaktiviteter, men nå når jeg forsøker å lære språket, er det sikkert et naturlig valg. Man lærer jo gjennom å bruke det på kreative måter! Takket være Tromsøstudentenes diktforening har jeg også truffet studenter som tålmodig gidder å bruke norsk med en finne som forsøker å lære språket (tusen takk til dem). 

Seuraava runoilta on huomenna Sivertsens kaféssa seitsemältä. Illan teemana on tiede - niin tieteellinen runouden käsittely, runollinen tieteen käsittely kuin vaikkapa science fiction. Lupailin jo vähän, että viimeisen nimissä esittelen myös CMX:n lyriikkaa Talvikuninkaasta alkaen. Katsotaan, miten käy selittäminen ja kääntäminen norjaksi! Pääsin tekemään mainosjulisteet tapahtumalle, ja niitä on voinut bongailla kampuksella jo viime viikolla. Oikeastaan luonnoksesta syntyi lopulta lähes 20 erilaista versiota, joista käyttöön printtailtiin näistä kolme ensimmäistä.

Så, den neste diktkvelden er i morgen klokken 19 på Sivertsens kafé. Kveldens tema er "dikt og viten". For eksempel kan det bety dikt om vitenskap, vitenskap om dikt eller science fiction. Jeg sjøl skal kanskje presentere de sci-fi inspirerte sangtekstene til det finske bandet CMX (bandets album "Talvikuningas" [Vinterkongen] forteller en episk verdensromsaga på finsk). Håper det lykkes å forklare/oversette noe av den. Jeg laga også plakatene for diktkvelden. Det ble nesten 20 ulike versjoner, hvorav tre (de tre første av de som er nedenfor) ble brukt på universitetets informasjonstavler.

Kitara lentokoneessa

Reilun viikon takaisen Norjaan paluun jälkeen tekemisestä ei ole suoranaisesti ollut pulaa. Sen ovat varmistaneet mm. uusi lumi (Suomen visiitin ajan täällä tuli ilmeisesti lähinnä vettä), aurinkoiset ulkoilukelit ja pitkä lista norjan kielioppiin, kielihistoriaan ja murteisiin liittyviä tehtäviä - opiskelu painottuu täällä itsenäiseen työskentelyyn pitkälti jo kieliaineen alkukursseista saakka. Puolensa on siinäkin: ainakin ryhmätyöskentelystä muiden opiskelijoiden kanssa tulee hyvin houkutteleva vaihtoehto tehtävien ratkomiseksi suunnitelmallisesti, ja tässä yhteydessä norjan puhumista saa taas harjoitella täyspäiväisesti.

Täysipäiväisesti on saanut harjoitella myös musisointia, sillä toin mukanani Suomesta akustisen kitaran. No, itse asiassa myös ostin sen Kankaanpäässä vietetyn viikon aikana varta vasten täällä rämpyteltäväksi. Syy: sain muutama viikko sitten Suomesta tiedon, että minut on liitetty kesällä mahdollisesti Kankaanpäässä soittavaan bändiin. Mukana tuli myös alustava biisilista. Koska julkiset musahommat ja säännölliset soittelut ovat jääneet vähän taka-alalle erilaisten opiskelijajärjestötehtävien johdosta, on varmaan parempi harjoitella perusteellisesti, jos aikoo lavalle nousta. Kyllä, vastasin kyllä, vaikka ilmoitus kitaristin paikasta ei ollut mikään kysymys. Eipä sillä, en minä pestiä kyllä muista itse hakeneenikaan. Toivotaan, että keikka toteutuu! Akustisen kitaran hankkiminen on muuten niitä asioita, jotka olisi pitänyt toteuttaa suosiolla jo aikaisemmin: lähes 24-vuotiaaksi saakka lainakitaroilla soitteleminen on varmaan jonkinlainen ennätys (pihistelyssä). Sähkökitaroitahan käsissä on ollut kohta kymmenen vuotta, mutta akustisen hankinta jäi lukiossa suunniteltuna riippumaan siitä, uskaltaisiko tilata netistä halvemmalla kokeilematta, laittaa soittimen rahdattavaksi Keski-Euroopasta saakka ja toivoa ehjänä perille saapuvaa koppaa. Ihan hyvällä menestyksellä kai näinkin kuulemma on toimittu, mutta yhden iltapäivän kokeilukierroksen jälkeen Cortin hankinta paikallisesta liikkeestä, Kankaanpään Musatalosta, tuntui oikeammalta valinnalta.

Soittimen ehjänä liikkumisesta huolehtiminen ei kuitenkaan päättynyt, vaan oikeastaan vasta alkoi tästä. Oletan monen kitaran kanssa reissanneen googlettaneen kokemuksia siitä, miten instrumentti on kulkenut lentokoneessa. Vastaushan on, ettei yksiselitteistä vastausta ole. Käytännöt ja lopputulokset vaihtelevat lentoyhtiöittäin. Usein kitara on määritelmällisesti liian suuri käsimatkatavaraksi, jolloin kohtalona on sijoittaminen ruumaan muiden laukkujen tapaan. Tällöin kotelon tulee kestää ennustamaton määrä kolauksia, siispä kova kitaralaukku. Toisaalta kaikista säännöistä huolimatta on aina poikkeuksen mahdollisuus, että kitaran saa turvallisesti mukaan matkustamoon, jos tilaa on. Internetin mukaan tämän järjestelyn mahdollisuudet taas voivat parantua mahdollisimman pienellä kotelolla, esimerkiksi pehmeällä kitarapussilla, jolloin kitara sopii paremmin hattuhyllylle. Poikkeusratkaisut varmistuvat kuitenkin vasta lentokentällä. Näin totesi myös Finnairin asiakaspalvelu, kun selvittelin asiaa ennakkoon, mutta samalla he lupasivat korkean todennäköisyyden sille, että matkustamossa on kyseisellä lennolla tilaa kitaralle laukkuineen - ylimääräisen matkalaukun paikkaa ei siis tarvinnut ostaa ennakkoon, vaan kohtalo jäi ratkaistavaksi portilla, josta kitara siirrettäisiin ruumaan tarpeen vaatiessa. Näin siis pakkasin kovan laukun pahimman varalle, mutta kaikki onnistui netin kauhutarinoita paremmin, kun kitara lopulta tuli mukaan matkustamoon ilmaiseksi. Jes!

Musiikki kiinnostaa yhä myös yleisön puolella, ja paikallisista konserteista tekisi mieli taas käydä tsekkailemassa kiinnostavia tapauksia. Eilen lavalle Tromssassa olisi noussut soundiltaan maailmanluokan poprock-akti Jadudah, joka tällä kertaa valitettavasti jäi näkemättä. Sen sijaan koetuksi tuli Tšaikovskin Jevgeni Onegin -ooppera – valintojen maailma, kuten sanotaan. Tammikuussa Tromssassa vierailleen Lumikiteen ura muuten etenee: yhtye sai esikoislevynsä äänitykseen ja tuotantoon rahallista tukea. Niin, hauskin olikin unohtua: Isac Elliot kävi Tromssassa lauantaina 15. maaliskuuta. Ilmaiskonsertti torilla johti lehtien povaamaan yleisöryntäykseen: ensimmäiset olivat olleet pitämässä eturivin paikkoja jo 6 tuntia ennen pääesiintyjän shown alkua, jota ennen esiintyi liuta norjalaisia nuorison suosimia artisteja.

Isac Elliot Tromssan Suurtorilla 15.3.2014

Saman viikonlopun ulkoilureissu tuli tehtyä Håkøyalle:

Vertailun vuoksi, Länsi-Suomessa oli kevät. For sammenligningens skyld:

Det var vår i luften i Vest-Finland (11. mars).

Ei uke i Finland

Tromsø domkirke (en flink utvekslingsstudent lager også gif-animasjoner)

Snart skal jeg fly igjen. I morgen er det to måneder siden jeg kom til Tromsø for første gang. Da hadde jeg ingen anelse om hva alt som befinner seg på denne øya i tillegg til universitetet. I dag klarte jeg å vise veien til noen norske turister. Og i morgen skal jeg likevel være i Finland. Jeg synes at tida har gått veldig raskt. Så føler antakelig nesten alle utvekslingsstudentene her. Det føles godt å få mulighet å besøke venner og slektninger i Finland, men det minner samtidig om at til slutt må man reise hjem og forlate byen. Det er vel ennå lenge til det skjer, så i stedet for å tenke det konsentrerer jeg meg om å pakke Violeta Violeta -vinylplatene så at de klarer seg helskinnet til Finland. Vi ses om en uke!

Endelig eier jeg de tre siste platene til Kaizers Orchestra

Kohta lennetään! Huomenna tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta tänne saapumisesta, jolloin minulla ei ollut pahemmin minkäänlaista käsitystä, mitä kaikkea täällä yliopiston lisäksi on (no, muun muassa levykauppa on sittemmin löytynyt). Tänään selvisin jo reitin neuvomisesta norjalaisille turisteille. Ja huomenna ollaan kuitenkin taas Suomessa. Aika on kyllä kulunut nopeasti, kuten varmaankin melkolailla kaikki vaihtarit täällä opiskelun kokevat. Tuntuu tietysti mukavalta päästä Suomeen näkemään tuttuja, ystäviä ja sukulaisia, mutta muistuttaahan se myös siitä, ettei edes vaihto-opiskelu ole ikuista - jossain vaiheessa pitää taas muuttaa. Siihen on kuitenkin aikaa, ja sen miettimisen sijaan lienee parempi keskittyä pakkaamaan vinyylilevyostokset niin, että pääsetvät ehjinä perille. Mukaan levykaupasta lähti siis Kaizers Orchestran Violeta Violeta -trilogia.

Tromssaan palataan vasta viikon päästä!

Ja, etter to måneder er det ikke noe problem å finne en platebutikk.

Jeg leser blogginnleggene mine med Google Translate

Jeg leser blogginnleggene mine med Google Translate

for å se hvordan verden ser meg.

- den internasjonale Narkissos

Ja, hittil har jeg skrevet alt på finsk, vilket kanskje også er helt underholdende, men jeg har planlagt å begynne å skrive på norsk også. Faktumet er at jeg må snart skrive noen lengre oppgaver på norsk ved universitetet. Og for å kunne produsere tekst på norsk trenger man selvsagt øving og erfaring. Nettopp nå driver jeg ikke med noe som ville tvinge meg til å skrive regelmessig - selv om jeg egentlig leser relativt mye på norsk - så det er bare å begynne å tilpasse ordforrådet man får. Noen uker siden tenkte jeg til og med å utfordre meg selv til å skrive annethver inlegg på norsk. Kanskje kunne man også skrive alt på begge språk, men å oversette ord for ord føles litt... kunstig.

Hvordan er det å studere og lære seg norsk i Norge? For en som har studert svensk nesten ti år er det veldig spennende. Jeg har aldri lært språk så raskt. Egentlig føles det ikke helt som å sysle med et annet språk. Det er nærmere til å overskrive forrådet av ord og uttrykk - og å venne seg med alle måtene å snakke og skrive norsk (dialektene, bokmål, nynorsk). Selv om språkets struktur ikke forårsaker noen større problem har man mye arbeid med disse. For eksempel vil jeg gjerne lære å skrive nynorsk, men det ville trenge tid, og når man bare skal være et halv år her så må man priorisere til andre ting også. Det vil si at jeg vil bruke mye og ennå mer tid til å øve det snakket språk. Studiene ved universitetet får man ikke heller glemme. I hele tat vil jeg likevel ikke bekymre meg for hvordan jeg lær. Selv om jeg har gode språkdager og dårlige språkdager, slik som folk har gode hårdager og dårlige hårdager, blir det letter hver dag.

Et annet spørsmål som jeg som utbytestudent får regelmessig tenke er valet mellom evenementer for internasjonale studenter og fritidsaktiviteter som er på norsk. Det finnes så mye å gjøre... med alle. Jeg har allerede fått gode venner bland andre internasjonale studenter. Mye øving har jeg også fått i engelsk, vilket har vært veldig nødvendig for meg (jeg har ikke snakket engelsk altfor mye i det siste)! For eksempel planlegger og gjennomfører vi fjellturer. Der vil jeg alltid være med. I hver fest rekker man likevel ikke å delta. Men ja, jeg har også truffet mange interessante norske studenter som har tålmodighet til å lytte på det litt varerende språkbruket mitt. Kulturlivet i Tromsø er livlig (ulike festivaler hele tida), så det finnes mye å gjøre om man vil høre på norsk. I prinsippet kan det være litt vanskelig å velge hva man ville gjøre når det finnes bare gode alternativ: det internasjonale samfunnet og det lokale kulturlivet er begge unike måter å oppleve Tromsø. Samtidig gir det en synvinkel som minner om at det også mye å oppleve i hjembyen min – mye sånn som jeg ikke har tenkt. Tanken om å fortsette å skrive noe på norsk etter utbytesstudier lokker meg...

Hva har Google Translate å gjøre med alt dette da? Vel, ifølge noen eksperimenter med finske tekster ser man at resultatene kanskje ikke blir så lesbare på norsk. Så, enten gode eller dårlige nyheter: det går ikke å utøve narsissistisk (i den klassiske betydningen) oppførsel med hjelp av Google Translate.