Absurdeja keskusteluja rumien päiden kanssa

Aiemmin blogissa vilahtanut Fok_it-adaptaatio tekee yllättäen paluun. Jos tämä olisi jatkosarja, nimeksi tulisi heittämällä Absurdeja keskusteluja rumien päiden kanssa. Viikon päästä kohtaamme lauantailaiskiaisen. Tai sitten emme. Olkoon:

En dag på kampus & annetsteds

 Tirsdag 3. juni

Finnlandsfjellet

Suunnitelmissa oli toteuttaa vielä ainakin yksi reissu huipuille, ja tämän kohteeksi otettiin perjantaina Finnlandsfjellet. Lumien vauhdikasta sulamista sai alempana todistaa aivan lähietäisyydeltä, kun ylhäällä kinokset istuivat vielä tiukasti maassa. Lumen alla virranneet pienemmät purot yhdistyivät alempana kohinalla vetäviksi ojiksi. Alkujaan talvikengiksi valitut maiharit olivat tässäkin nappivalinta. Huippu tuli siis valloitetuksi melkein kuivin jaloin! 

Geokätköilyn (jota ei perjantaina tullut valitettavasti harrastettua) lisäksi tämän myötä tekisi mieli vielä kesäkuun aikana käydä nappaamassa muutamat kuvat korkeuksista. Esimerkiksi merkinnän ensimmäisen kuvan kaltaiset HDR-kokeilut kiinnostavat. Keskiyön aurinkoa todistaakseen nämä reissut on kuitenkin parempi hoitaa ns. kuutamokeikkoina (?), mikä on parempi ratkaisu myös siksi, että kirkkaalla kelillä päiväsaikaan kiipeily on hikistä hommaa varsinkin auringonpuoleisella rinteellä. 

Lumessa kahlaamisesta (kuva 1) vaihdettiin pienen siistiytymisen ja palauttavien vohvelien kautta perjantai-iltapäiväksi Telegrafbuktan rannalle (kuvat 2 ja 3) grillibileisiin. Ritilällä oli turskaa, kuinkas muutenkaan. Kesä tuntuu saavuttaneen Tromssan nopeasti, sillä ruskettumista tarkeni jatkaa myös hiekkarannalla maaten. Tämän ovat luultavasti käyneet toteamassa jo kaikki kynnelle kykenevät paikalliset (kuva 4, torstai). Sään luvataan jatkuvan lämpimänä: iTromsøn mukaan ensi viikolle odotetaan yli 20 asteen päiviä. Kelpaa!

NP: Röyksopp & Robyn - Do It Again

Villimpi pohjola?

Vaihtoblogin pitämisen hyödyllisyyttä voi selitellä itselleen vaihtelevin perustein, onhan se nyt muiden opiskelijoiden mielestä yleensä kliseisimmästä päästä, mitä ulkomailla voi tehdä. Ainakin itse uskon kuitenkin samalla olevani enemmän tai vähemmän pohjoismaisuuden asialla esimerkiksi nyt vaikka musiikkihommien suhteen. Silti tuntuu, ettei Pohjoismaista kirjoitella hirveästi ristiin, tai oikeastaan kirjoitellaan, mutta silti paljon siistejä juttuja jää näkemättä. Yhteispohjoismainen kulttuuri ei ole viime aikoina ollut hirveän kovassa huudossa Suomessakaan, vaikka The Sounds on kiskottu festareille kesä toisensa jälkeen, Veronica Maggio täyttää soittolistoja ruotsiksi ja Gardell kiinnostaa. Samalla niin Stieg Larsson kuin Silta ovat maailman ohella valloittaneet myös Suomen (huom. listan ruotsalaisuuspainotus). Ihan hyvinhän esimerkkejä määrällisesti näin löytyy, mutta mitä seuraavaksi?

Jos joskus jossain sattuisi törmäämään samanmielisiin kirjoittajiin, olisi pohjoismaisen kulttuurin ympärille hauska koota jonkinlaista blogiyhteisöä. Hyvänä malliesimerkkinä vastaavasta julkaisutoiminnasta voisi pitää vaikka Nörttitytöt (geekgirls.fi) -blogia. Kohderyhmän ulkopuolelta huudellen siis tarkoitan, että kyseessä on julkaisutiheydeltään ja laajemman kirjoittajajoukon osallistamisen puolesta toimiva ratkaisu. Pohjoismaisen kulttuurin kanssa haluaisin nähdä jotain tämän tyyppistä, sillä sitähän lukisin itsekin. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että idealla ei tarvitse olla mitään tekemistä ruotsinopetuskeskustelun kanssa, ja mielummin ei olekaan. Pohjoismaisissa siisteissä jutuissa itsessään on jo tarpeeksi kirjoitettavaa, ja kiinnostavaahan on myös suomalaisten asioiden suosio muissa maissa. Esimerkiksi Arto Paasilinnan tuotanto kiinnostaa Norjassa niin paljon, että sitä käännetään taas, jotta kauppojen ei tarvitsisi tarjota vain ruotsinkielisiä painoksia.

Myös suomalaisen Salla Simukan Punainen kuin veri
on käännetty norjaksi.

Aiheeseen liittyen esittelen nyt sarjakuvan, jota julkaisee päivittäin norjalainen Dagbladet, vaikka tekijä onkin ruotsalainen. En ole ainakaan löytänyt sarjakuvaa julkaisevia ruotsalaislehtiä, joten ilmeisesti säännöllisimmin sarjan seuraaminen onnistuu norjaksi. Joka tapauksessa kyse on siis Lina Neidestamin Zelda-sarjakuvasta. Neidestam osallistui myös Engelsfors-trilogiaa laajentaneen Berättelser från Engelsfors -albumin luomiseen. Piirrosjälki on sen verran tunnistettavaa, että molemmista töistä tekijän kyllä tunnistaa samaksi. Jälkimmäisen julkaisusta Suomessa en osaa luvata mitään, mutta Zelda saattaisi toimia käännettynäkin. Jollain tavallahan sarjakuvasta tulee mieleen 2010-luvulle päivitetty Villimpi pohjola. Tuota seurasin Aamulehdestä jo ennen kuin tiesin, mitä ikuisuusopiskelija tarkoittaa, ja mielestäni Neidestam saavuttaa jotain samaa, vaikkei akateemista elämää pengokaan. Kannattaa tarkistaa!

Tutustu Zeldaan täällä:

Zelda Dagbladetissa (norjaksi, julkaistaan arkisin)

Lina Neidestamin oma blogi (ruotsiksi, päivittyy satunnaisemmin)

Gotta catch 'em all!

Overskriften beskriver jo ganske godt det jeg vil drive med i Tromsø i sommer. Det finnes flere steder jeg ikke ennå har besøkt her, men gjennom geocaching blir man sikkert kjent med omgivelsen. I det siste har været vært perfekt for å begynne med skattejakten. Det har også dukket opp noen nye cacher etter vinteren. Jeg gleder meg til å finne mange! 

Et kamera skal man alltid ha med seg. Det er en god forklaring hvis siviler/gomper (de som ikke er medvitne om geocacher) lurer på hva jeg egentlig holder på med. Særlig nå når det ikke er mørkt om natta blir det utfordrende å holde seg skjult. En annen grunn er jo at man får noen bilder også. For eksempel har jeg fotografert rundt den botaniske hagen, Elverhøy kirke og og Fløya.

Lykke til alle som planlegger noen geocachingaktiviteter!

NP: Mount Washington - Lisboa

Karaokea ja retrodiskoa

Ei kai niin pahaa opiskelija-asuntolaa olekaan, etteikö Singstaria väännettäisi säännöllisesti? No, meillä ei valitettavasti ole konsolilaitteistoa tätäkään varten, mutta varsinkin kevään edetessä ja kurssien huvetessa karaokeilloista on keittiössä tullut ihmisten iloksi/kiusaksi enemmän sääntö kuin poikkeus keskellä viikkoakin. Teknisesti homma on järjestetty televisioon kytketyllä pc:llä mikkeineen, ja ohjelmana pyörii Ultrastar Deluxe. Lopputulos on suht. täydellinen käännös Singstarista. Laajennettavassa biisilistassa on ihan kiitettävästi valinnan varaa. Ylimääräistä huumoria tuottavat kuitenkin kappaleet, jotka eivät sitten kuitenkaan ole niin karaokekelpoisia. Lisähaastetta ihmisäänen hallintaan saattavat tuoda esimerkiksi Daft Punkin Get Luckyn lauluefektit, ks. video alla kohdan 2:20 jälkeen. Kun opiskelijabileissä aletaan matkia robotteja, on periaatteessa ihan hyvä hetki poistua kekkereistä. Plot twist: tuolloin vasta kannattaa aloittaakin. Tämä tuli joka tapauksessa todistetuksi menneellä viikolla.

Asiasta vesipasuunaan: Get Lucky räjäytti retrodiskopankin jo reilu vuosi sitten, mutta ilmiö mahtaa olla tullut jäädäkseen. Bandcampin puolelta viime aikoina on tullut löytönä pyöriteltyä oheista A Million Miles Away -levyä, jolla 70- ja 80-luvun tanssimusiikki on otettu uudelleen käsittelyyn. Samalle soittolistalle Get Luckyn kanssa? Ehdottomasti! Kuuntele tästä:

マクロスMacross 82-99 - A Million Miles Away (Bandcamp)

Kun diskon pariin nyt  päästiin, on Norjan oma edustus vielä esittelemättä. Todd Terje on ollut aika vahvasti läsnä norjalaisessa musiikkilehdistössä, mm. Eno - Norges nye musikkmagasin julkaisi useamman sivun selvityksen siitä, kuka tämä järjestään kovia arvosteluja It's Album Time -debyytillään kerännyt DJ-tuottaja on. Omat arvionsa voi tehdä esimerkiksi kuuntelemalla albumin Spotifyssa. Monen sortin diskoa ja paria muutakin huttua sekoittavalta albumilta irtoaa varmasti letkeää kesämusiikkia (varsinkin, jos sijaitset latitudeilla, joilla on jo kesä). Soundissa on aika vahva veto 80-luvun suuntaan, joten itse olen veivannut kappaleita samoilla listoilla Com Truisen yms. uusiokasariaktien kanssa. Esimerkkeinä saavat toimia nyt Inspector Norse ja Delorean Dynamite.

Todd Terje - Delorean Dynamite, Disco Mix (Spotify)

Johtopäätös: niin hyvää pahaa kasaria. Tää jätkä on varmaan aika 

korkeella, kun mietitään, kuka on Norjan Kavinsky.

Keikasta toiseen

Red Headed Sluts Backbeatissa 23.5.2014

Merkkipäivän johdosta eilen tuli livahdettua iltapäiväksi ja illaksi keskustaan palloilemaan suhteellisen epätarkoin suunnitelmin. Samalle päivälle oli kampuksella mainostettu näkyvästi Red Headed Sluts -yhtyeen levynjulkistuskeikkaa opiskelijatalolla, mikä kieltämättä vähän kiinnostikin. Yhtye tuli välillisesti tutuksi jo aiemmin missatun Jadudahin konsertin lämmittelyhommista, sillä paikalliset rockpoliisit olivat huomioineet energisen shown jopa pääesiintyjää paremmin. Sittemmin molempien näkemiseen ja omien johtopäätöksien vetämiseen on tullut uusia mahdollisuuksia. Joka tapauksessa eilen klo 18 saatiin juosta Tromssan keskustan läpi pitsalta Backbeat-levykauppaan, jossa RHS:llä oli minikeikka ennen varsinaista ryminää. Sisäänpääsyn hintana oli, no, sisäänpääsy (huom. kolmen ruotsinlaivahytin kokoisten levykauppojen kanssa tämä voi silti olla 100 kruunun hankkimista vaikeampaa), joten opiskelijaporukalla valitsimme tällä kertaa akustisen version. Meno oli viime kertaan verrattuna aivan eri pakasta, mutta keikka oli vielä mielenkiintoisempi. Vertailu on aina kohtuutonta, mutta jos Weezer versioisi The Hivesia sähköittä, voisi tulos olla vähän vastaava. Tai sitten ei sinne päinkään, sillä levykaupassa kiltisti sumpussa istuneelta porukalta käy myös näitä punkimpi meno.

Red Headed Slutsin eilen julkaistu albumi People With Faces on muuten kuunneltavissa Spotifyssa.

Red Headed Sluts Drivissä 14.5.2014

Viimeksi RHS esiintyi opiskelijatalo Drivissä tiedekuntapäivän iltakonsertissa 14.5. yhdessä Great Peoplen ja Jadudahin kanssa. Samana päivänä kuitattu modernin kielitieteen tentti taisi toimia jonkinlaisena perusteluna lähteä taas yleisöksi, vaikka tapahtuman päiväseminaari jäikin väliin. Varsinaisesti kiikarissa oli Jadudah, jonka soundista pitää jälleen kerran mainita, että homma kuulostaa hävyttömän radiovalmiilta. Itse asiassa kappaletta When I Sleep (ks. alla) seuraa yhä vahva déjà vu: tämän täytyy olla soinut suomalaisilla radiokanavilla jo ennen lähtöäni, mikä tosin julkaisuajankohdan suhteen on kronologinen mahdottomuus. Oli kyse maailmanluokan soundista tai ei, ei vahvaa vetoa ulkomaille ilmeisesti piilotella. Harmi, että tiedekuntapäivän lavalla yhtyeen esiintymisestä ei kuitenkaan irronnut kummempaa lisäarvoa. Tästä keikasta olisin halunnut innostua enemmän, eikä kaikki mennyt edes osittain vähän tukkoisen miksauksen piikkiin. Illan aloittanut Great People sen sijaan onnistui toistamaan varsin ilmavan instrumentaation, jota peukutettiin täälläkin. Aiemmin yhtye esiintyi Bastardissa 9. toukokuuta, mutta aikamatkustetaan sinne vasta hetken päästä. Red Headed Sluts onnistui tosiaan sekoittaamaan etualan yleisön mm. heittelemään vissyt toistensa niskaan, taisi joku olla paidattakin, laulajan lisäksi siis. Toimi homma sähköistettynäkin! Hauskana kuriositeettina RHS tempoo Shut Her Down -kappalettaan ilmeisesti järjestään livenä Lust For Life -kompilla sisäänajaen - tämä tapahtui molemmilla kerroilla.
 

[Edit 22.6.2014: Jadudahia voi kuunnella myös NRK P3 Urørt -sivuilla]

Myös opiskelijalehtemme Utropia on kirjoittanut Jadudahista.

Kuten todettu, perjantaina 9. toukokuuta musisoitiin Bastardissa: sisäänpääsymaksulla pääsi kuuntelemaan kolme artistia: Tellef Raabe, Great People ja Snøskred esiintyivät tässä järjestyksessä. Iltahan oli tosiaan sama, josta esittelin valokuvia pari viikkoa sitten. Tellef Raaben singer-songwriter-setti meni vähän jännäksi, kun kalusto meinasi pettää, ja iso osa soitettiin lainavermeillä - sähkökitaralla akustisen sijaan. Taisi kuulostaa jopa paremmalta, mutta hänen tuotantoonsa ei ole jälkeenpäin tullut palattua mitenkään. Palaan siihen ehkä joskus myöhemmin. Great People sen sijaan vakuutti. Yhtyeestä löytyy vähänlaisesti tietoa netistä, mutta kevään aikana siitä on ilmeisesti tullut kaupungin virallinen lämmittelijäosasto, joka on merkitty vähintään joka toisen keikan verryttelijäksi. Ei ihme, että keikkoja riittää, koska illan paras esitys tuli tältä yhtyeeltä. Illan pääesiintyjä Snøskred jäi edellisen jälkeen mieleen lähinnä unettavana pörinänä, josta ei saanut mitenkään kiinni. Joskus käy näin. Snøskredin materiaalia on kyllä streamauspalveluissa, ja yllättäen seasta löytyikin pari kivaa sävellystä. Whiteout-albumia tuli lopulta pyöriteltyä tenttiinlukumusana. Pyöritetään kasettia vielä kerran taemmas aikaan, jolloin tenteistä ei ollut tietoakaan. Eli lähes vappuun.

Violet Road Platekompanietissa 3.5.2014

"Taas niin sulle tyypillistä musaa :P mistä oot tonkin voinut löytää :O" oli muuan vanhan tutun opiskelijan kommentti Violet Roadin levyihin viikko sitten. Ihan hyvä kysymys, koska Drivin tulevia keikkoja huhtikuussa selaillessani olin myös pihalla siitä, mikä Violet Road on, ja miksi yhtyeelle on järjestetty lisäkeikka ensimmäisen loppuunmyynnin vuoksi. Aika äkkiä selvisi, että kaikki tietävät bändin. Itse asiassa minunkin pitäisi. Pop-, rock- ja folkvaikutteita iloisesti sekoitteleva Violet Road on paitsi yksi Norjan kansainvälisesti viedyimmistä bändeistä myös Pohjois-Norjan ylpeys ja musiikillinen lippulaiva. Vapun tienoilla julkaistu uusi albumi oli vielä menneellä viikolla maan myyntilistan kakkosena. Jo pitkään kovasti nousujohteista uraa tehnyt yhtye on ainakin kuulemani mukaan saavuttanut jalansijaa Briteissä. Alkujaan tekijät ovat kuitenkin kotoisin Kaivuonosta, joka on merkittävä paikkakunta kveenin kielelle (suomen sukukieli). Violet Road on myös suureksi osaksi yhden veljeskatraan projekti, sillä viidestä jäsenestä neljä on Rundbergin poikia.

Kummallekaan varsinaisista keikoista ei tullut ehdittyä lippuja hankkia, mutta Violet Road esitti minikonsertin Platekompanietissa 3. toukokuuta. Taas ilmaiseksi sisään hei! Yleisössä vierailu istui vapun vanaveteen kuin haalarit jalkaan. Jalassahan ne olivatkin, ja sain bändin jäsenten nimmarit sekä uuteen Back to the Roadshow -albumiin että lahkeisiin. Erittäin viihdyttävä yhtye livenä, Platekompanietissa basisti Hogie muisti myös lainata soolossan Twin Peaksin tunnaria. Violet Roadia lavalla voi todistaa vaikkapa alle liitetystä videosta.

Uusia musiikillisia tuttavuuksia vaihtoajalta alkaa olla kasassa jo niin pitkä listä, että konserttien vetovoima kesällä jää nähtäväksi. Levyjä on tullut hankittua jokunen, ja keikkaintoa aiemmin ainakin laukkujen rajat tulevat väkisin vastaan. Katsotaan, kuinka äijän käy.