Tromsøstudentenes diktforening - runopiiri maailman laidalla

Tromssassa minulle ehkäpä tärkeimmäksi opiskelijajärjestöksi on muodostunut Tromsøstudentenes diktforening, Tromssan opiskelijoiden runoyhdistys, joka toimii Studentsamfunnetin alayhdistyksenä. Tästä olen itsekin yllättynyt - ottaen huomioon, että olen toiminut aktiivisesti lähinnä tiedekunta- ja ainejärjestöissä. En varsinaisesti ole ollut aiemmin mukana missään runotoiminnassa, mutta vieraan kielen oppimisen kannalta runopiiri on oikeastaan ihan luonteva valinta: kieltä oppii sitä luovasti käyttämällä. Runoyhdistyksen kautta olen myös tavannut opiskelijoita, jotka jaksavat kärsivällisesti kuunnella ja puhua norjaa suomalaisen kielenoppijan kanssa, kiitos siitä heille!

Tromsøstudentenes diktforening har blitt den viktigste studentorganisasjonen for meg i Tromsø, det kan jeg godt si. Det har vært litt overraskende, fordi bakgrunnen min er i stor grad knyttet til studentorganisasjoner ved fakulteter og faglig relaterte foreninger. Egentlig har jeg aldri vært med i noen poesiaktiviteter, men nå når jeg forsøker å lære språket, er det sikkert et naturlig valg. Man lærer jo gjennom å bruke det på kreative måter! Takket være Tromsøstudentenes diktforening har jeg også truffet studenter som tålmodig gidder å bruke norsk med en finne som forsøker å lære språket (tusen takk til dem). 

Seuraava runoilta on huomenna Sivertsens kaféssa seitsemältä. Illan teemana on tiede - niin tieteellinen runouden käsittely, runollinen tieteen käsittely kuin vaikkapa science fiction. Lupailin jo vähän, että viimeisen nimissä esittelen myös CMX:n lyriikkaa Talvikuninkaasta alkaen. Katsotaan, miten käy selittäminen ja kääntäminen norjaksi! Pääsin tekemään mainosjulisteet tapahtumalle, ja niitä on voinut bongailla kampuksella jo viime viikolla. Oikeastaan luonnoksesta syntyi lopulta lähes 20 erilaista versiota, joista käyttöön printtailtiin näistä kolme ensimmäistä.

Så, den neste diktkvelden er i morgen klokken 19 på Sivertsens kafé. Kveldens tema er "dikt og viten". For eksempel kan det bety dikt om vitenskap, vitenskap om dikt eller science fiction. Jeg sjøl skal kanskje presentere de sci-fi inspirerte sangtekstene til det finske bandet CMX (bandets album "Talvikuningas" [Vinterkongen] forteller en episk verdensromsaga på finsk). Håper det lykkes å forklare/oversette noe av den. Jeg laga også plakatene for diktkvelden. Det ble nesten 20 ulike versjoner, hvorav tre (de tre første av de som er nedenfor) ble brukt på universitetets informasjonstavler.

Kitara lentokoneessa

Reilun viikon takaisen Norjaan paluun jälkeen tekemisestä ei ole suoranaisesti ollut pulaa. Sen ovat varmistaneet mm. uusi lumi (Suomen visiitin ajan täällä tuli ilmeisesti lähinnä vettä), aurinkoiset ulkoilukelit ja pitkä lista norjan kielioppiin, kielihistoriaan ja murteisiin liittyviä tehtäviä - opiskelu painottuu täällä itsenäiseen työskentelyyn pitkälti jo kieliaineen alkukursseista saakka. Puolensa on siinäkin: ainakin ryhmätyöskentelystä muiden opiskelijoiden kanssa tulee hyvin houkutteleva vaihtoehto tehtävien ratkomiseksi suunnitelmallisesti, ja tässä yhteydessä norjan puhumista saa taas harjoitella täyspäiväisesti.

Täysipäiväisesti on saanut harjoitella myös musisointia, sillä toin mukanani Suomesta akustisen kitaran. No, itse asiassa myös ostin sen Kankaanpäässä vietetyn viikon aikana varta vasten täällä rämpyteltäväksi. Syy: sain muutama viikko sitten Suomesta tiedon, että minut on liitetty kesällä mahdollisesti Kankaanpäässä soittavaan bändiin. Mukana tuli myös alustava biisilista. Koska julkiset musahommat ja säännölliset soittelut ovat jääneet vähän taka-alalle erilaisten opiskelijajärjestötehtävien johdosta, on varmaan parempi harjoitella perusteellisesti, jos aikoo lavalle nousta. Kyllä, vastasin kyllä, vaikka ilmoitus kitaristin paikasta ei ollut mikään kysymys. Eipä sillä, en minä pestiä kyllä muista itse hakeneenikaan. Toivotaan, että keikka toteutuu! Akustisen kitaran hankkiminen on muuten niitä asioita, jotka olisi pitänyt toteuttaa suosiolla jo aikaisemmin: lähes 24-vuotiaaksi saakka lainakitaroilla soitteleminen on varmaan jonkinlainen ennätys (pihistelyssä). Sähkökitaroitahan käsissä on ollut kohta kymmenen vuotta, mutta akustisen hankinta jäi lukiossa suunniteltuna riippumaan siitä, uskaltaisiko tilata netistä halvemmalla kokeilematta, laittaa soittimen rahdattavaksi Keski-Euroopasta saakka ja toivoa ehjänä perille saapuvaa koppaa. Ihan hyvällä menestyksellä kai näinkin kuulemma on toimittu, mutta yhden iltapäivän kokeilukierroksen jälkeen Cortin hankinta paikallisesta liikkeestä, Kankaanpään Musatalosta, tuntui oikeammalta valinnalta.

Soittimen ehjänä liikkumisesta huolehtiminen ei kuitenkaan päättynyt, vaan oikeastaan vasta alkoi tästä. Oletan monen kitaran kanssa reissanneen googlettaneen kokemuksia siitä, miten instrumentti on kulkenut lentokoneessa. Vastaushan on, ettei yksiselitteistä vastausta ole. Käytännöt ja lopputulokset vaihtelevat lentoyhtiöittäin. Usein kitara on määritelmällisesti liian suuri käsimatkatavaraksi, jolloin kohtalona on sijoittaminen ruumaan muiden laukkujen tapaan. Tällöin kotelon tulee kestää ennustamaton määrä kolauksia, siispä kova kitaralaukku. Toisaalta kaikista säännöistä huolimatta on aina poikkeuksen mahdollisuus, että kitaran saa turvallisesti mukaan matkustamoon, jos tilaa on. Internetin mukaan tämän järjestelyn mahdollisuudet taas voivat parantua mahdollisimman pienellä kotelolla, esimerkiksi pehmeällä kitarapussilla, jolloin kitara sopii paremmin hattuhyllylle. Poikkeusratkaisut varmistuvat kuitenkin vasta lentokentällä. Näin totesi myös Finnairin asiakaspalvelu, kun selvittelin asiaa ennakkoon, mutta samalla he lupasivat korkean todennäköisyyden sille, että matkustamossa on kyseisellä lennolla tilaa kitaralle laukkuineen - ylimääräisen matkalaukun paikkaa ei siis tarvinnut ostaa ennakkoon, vaan kohtalo jäi ratkaistavaksi portilla, josta kitara siirrettäisiin ruumaan tarpeen vaatiessa. Näin siis pakkasin kovan laukun pahimman varalle, mutta kaikki onnistui netin kauhutarinoita paremmin, kun kitara lopulta tuli mukaan matkustamoon ilmaiseksi. Jes!

Musiikki kiinnostaa yhä myös yleisön puolella, ja paikallisista konserteista tekisi mieli taas käydä tsekkailemassa kiinnostavia tapauksia. Eilen lavalle Tromssassa olisi noussut soundiltaan maailmanluokan poprock-akti Jadudah, joka tällä kertaa valitettavasti jäi näkemättä. Sen sijaan koetuksi tuli Tšaikovskin Jevgeni Onegin -ooppera – valintojen maailma, kuten sanotaan. Tammikuussa Tromssassa vierailleen Lumikiteen ura muuten etenee: yhtye sai esikoislevynsä äänitykseen ja tuotantoon rahallista tukea. Niin, hauskin olikin unohtua: Isac Elliot kävi Tromssassa lauantaina 15. maaliskuuta. Ilmaiskonsertti torilla johti lehtien povaamaan yleisöryntäykseen: ensimmäiset olivat olleet pitämässä eturivin paikkoja jo 6 tuntia ennen pääesiintyjän shown alkua, jota ennen esiintyi liuta norjalaisia nuorison suosimia artisteja.

Isac Elliot Tromssan Suurtorilla 15.3.2014

Saman viikonlopun ulkoilureissu tuli tehtyä Håkøyalle:

Vertailun vuoksi, Länsi-Suomessa oli kevät. For sammenligningens skyld:

Det var vår i luften i Vest-Finland (11. mars).

Ei uke i Finland

Tromsø domkirke (en flink utvekslingsstudent lager også gif-animasjoner)

Snart skal jeg fly igjen. I morgen er det to måneder siden jeg kom til Tromsø for første gang. Da hadde jeg ingen anelse om hva alt som befinner seg på denne øya i tillegg til universitetet. I dag klarte jeg å vise veien til noen norske turister. Og i morgen skal jeg likevel være i Finland. Jeg synes at tida har gått veldig raskt. Så føler antakelig nesten alle utvekslingsstudentene her. Det føles godt å få mulighet å besøke venner og slektninger i Finland, men det minner samtidig om at til slutt må man reise hjem og forlate byen. Det er vel ennå lenge til det skjer, så i stedet for å tenke det konsentrerer jeg meg om å pakke Violeta Violeta -vinylplatene så at de klarer seg helskinnet til Finland. Vi ses om en uke!

Endelig eier jeg de tre siste platene til Kaizers Orchestra

Kohta lennetään! Huomenna tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta tänne saapumisesta, jolloin minulla ei ollut pahemmin minkäänlaista käsitystä, mitä kaikkea täällä yliopiston lisäksi on (no, muun muassa levykauppa on sittemmin löytynyt). Tänään selvisin jo reitin neuvomisesta norjalaisille turisteille. Ja huomenna ollaan kuitenkin taas Suomessa. Aika on kyllä kulunut nopeasti, kuten varmaankin melkolailla kaikki vaihtarit täällä opiskelun kokevat. Tuntuu tietysti mukavalta päästä Suomeen näkemään tuttuja, ystäviä ja sukulaisia, mutta muistuttaahan se myös siitä, ettei edes vaihto-opiskelu ole ikuista - jossain vaiheessa pitää taas muuttaa. Siihen on kuitenkin aikaa, ja sen miettimisen sijaan lienee parempi keskittyä pakkaamaan vinyylilevyostokset niin, että pääsetvät ehjinä perille. Mukaan levykaupasta lähti siis Kaizers Orchestran Violeta Violeta -trilogia.

Tromssaan palataan vasta viikon päästä!

Ja, etter to måneder er det ikke noe problem å finne en platebutikk.

Jeg leser blogginnleggene mine med Google Translate

Jeg leser blogginnleggene mine med Google Translate

for å se hvordan verden ser meg.

- den internasjonale Narkissos

Ja, hittil har jeg skrevet alt på finsk, vilket kanskje også er helt underholdende, men jeg har planlagt å begynne å skrive på norsk også. Faktumet er at jeg må snart skrive noen lengre oppgaver på norsk ved universitetet. Og for å kunne produsere tekst på norsk trenger man selvsagt øving og erfaring. Nettopp nå driver jeg ikke med noe som ville tvinge meg til å skrive regelmessig - selv om jeg egentlig leser relativt mye på norsk - så det er bare å begynne å tilpasse ordforrådet man får. Noen uker siden tenkte jeg til og med å utfordre meg selv til å skrive annethver inlegg på norsk. Kanskje kunne man også skrive alt på begge språk, men å oversette ord for ord føles litt... kunstig.

Hvordan er det å studere og lære seg norsk i Norge? For en som har studert svensk nesten ti år er det veldig spennende. Jeg har aldri lært språk så raskt. Egentlig føles det ikke helt som å sysle med et annet språk. Det er nærmere til å overskrive forrådet av ord og uttrykk - og å venne seg med alle måtene å snakke og skrive norsk (dialektene, bokmål, nynorsk). Selv om språkets struktur ikke forårsaker noen større problem har man mye arbeid med disse. For eksempel vil jeg gjerne lære å skrive nynorsk, men det ville trenge tid, og når man bare skal være et halv år her så må man priorisere til andre ting også. Det vil si at jeg vil bruke mye og ennå mer tid til å øve det snakket språk. Studiene ved universitetet får man ikke heller glemme. I hele tat vil jeg likevel ikke bekymre meg for hvordan jeg lær. Selv om jeg har gode språkdager og dårlige språkdager, slik som folk har gode hårdager og dårlige hårdager, blir det letter hver dag.

Et annet spørsmål som jeg som utbytestudent får regelmessig tenke er valet mellom evenementer for internasjonale studenter og fritidsaktiviteter som er på norsk. Det finnes så mye å gjøre... med alle. Jeg har allerede fått gode venner bland andre internasjonale studenter. Mye øving har jeg også fått i engelsk, vilket har vært veldig nødvendig for meg (jeg har ikke snakket engelsk altfor mye i det siste)! For eksempel planlegger og gjennomfører vi fjellturer. Der vil jeg alltid være med. I hver fest rekker man likevel ikke å delta. Men ja, jeg har også truffet mange interessante norske studenter som har tålmodighet til å lytte på det litt varerende språkbruket mitt. Kulturlivet i Tromsø er livlig (ulike festivaler hele tida), så det finnes mye å gjøre om man vil høre på norsk. I prinsippet kan det være litt vanskelig å velge hva man ville gjøre når det finnes bare gode alternativ: det internasjonale samfunnet og det lokale kulturlivet er begge unike måter å oppleve Tromsø. Samtidig gir det en synvinkel som minner om at det også mye å oppleve i hjembyen min – mye sånn som jeg ikke har tenkt. Tanken om å fortsette å skrive noe på norsk etter utbytesstudier lokker meg...

Hva har Google Translate å gjøre med alt dette da? Vel, ifølge noen eksperimenter med finske tekster ser man at resultatene kanskje ikke blir så lesbare på norsk. Så, enten gode eller dårlige nyheter: det går ikke å utøve narsissistisk (i den klassiske betydningen) oppførsel med hjelp av Google Translate.

Tuuli nousee

Kirjoitin vaihto-opiskelusta Turun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden verkkolehti Kielekkeeseen, jonka viimeisin numero julkaistiin lauantaina 22. helmikuuta. Jutun voi käydä lukemassa täällä. Myös muuhun tuoreen Kielekkeen tarjontaan kannattaa tutustua! Koska lehteen tarvitaan aina kuvitusta, kävin varta vasten julkaisuviikonloppuna kameran kanssa saaren eteläosassa. Ohessa joitakin kuvia huomattavan tuuliselta päivältä. Parin tunnin ulkoilun jälkeen sai suosiolla sulatella itseään Bodegassa.

Goodbye, blue sky:

Lev sammen, dø alene

Toista kuukautta rauhallisissa merkeissä jatkunut yhteiselo opiskelija-asuntolassa on saava jännittäviä käänteitä, sillä maaliskuun alussa taloissa alkavat murhaleikit. Kyseessä on muutaman vaihtarin aloitteesta käynnistettävä klassikkopeli: jokainen osallistuva saa pian paperilapun välityksellä tietää, kenen murhaaminen on juuri hänen tavoitteensa. Paperissa määräytyy myös, millä välineellä teko tulee suorittaa (esimerkiksi lumipallolla, hammasharjalla tai pakastepitsalla). Murha tapahtuu siis kyseisellä esineellä oikeaa henkilöä koskettamalla, minkä seurauksena tämä putoaa pois pelistä. Murhaaja saa samalla uhrinsa kohteen uudeksi tavoitteekseen. Missä tahansa iskuja ei kuitenkaan voi suorittaa, sillä säännöt velvoittavat ehdottomasti toimimaan ilman todistajia. Ystävänsä kanssa liikkuessaan on siis turvassa. Vai onko? Viimeinen eloonjäävä voittaa.

Tässä pelissä murhaaja voi vaania yliopistolla...

Tulevien viikkojen aikana on syytä harkita tarkkaan, kenen kanssa viettää aikaa kahden. Yksin ulkona liikkuessaan ei välttämättä ole lainkaan huono idea vilkuilla taakseen. Jos alkaa näyttää siltä, että joku seuraa liikkeitäsi öisen Tromssan keskustan sokkeloisille kaduille - niin, todennäköisesti joku todella seuraa sinua. Ja jos joku pyytää juuri sinua mukaan tunturivaellukselle tai iltaiselle hiihtolenkille, pitäisi hälytyskellojen hakata täysillä pohjoismaiseen dekkariperinteeseen perehtymättömänkin päässä.

...tai kaupungin kujilla.

Luultavasti jokainen osallistumista harkitseva on jo tullut johtopäätökseen, että yhteiskeittiöt ovat asuntolan vaarallisin paikka. Tilaisuuden kyttääminen epäilyksiä herättämättä on niissä helppoa, ja murha-aseen voi ratkaisevalla hetkellä vetää esiin monista tarjolla olevista kätköistä (ei sillä, etteivätkö jääkaapit pullistelisi jo nyt kaikesta sinne kuulumattomasta). Samalla on kuitenkin suuri vaara jäädä itse kiipeliin, jos oma jahtaaja ilmestyy kyökin ainoaan oviaukkoon. Selkä seinää vasten joutumista välttääkseen kannattaa mieluummin valmistautua toimimaan ulkotiloissa. Huomaamatonta geokätköilyä varten mukaan ottamani varusteet taitavat saada uutta käyttöä.

Säännöissä ei muuten mainittu, mitä tapahtuu, jos murhalla paljastuukin olleen todistajia. Esimerkiksi mainittuihin keittiöihin on vastapäisistä taloista suora näkyvyys kuin Hitchcockin Takaikkunassa konsanaan. Mikäli todistamisesta on pelissä hyötyä, voi ylimääräiseksi silmäpariksi sijoittua asuntolan ja yliopiston takana sijaitseviin mäkihyppytorneihin, joista näkee kaiken. Idea lienee mahtava aina siihen saakka, kunnes rappusista alhaalla alkaa kuulua askelia...

Uutta kipinää tenttimiseen

Sähköisestä tenttimisestä on puhuttu Turun yliopistossa viime vuosina tiheään tahtiin. Opiskelijajärjestöissä on tehty paljon työtä sen eteen, että mahdollisuus toteuttaa tenttejä ns. tenttiakvaariossa saavuttaisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä tenteistä vastaavan henkilökunnan piirissä. Tietoisuuden lisäämisen ohella on luonnollisesti ollut myös tarvetta perustella edistystä, koska uuteen tekniikkaan siirtymistä ei ole aina nähty tentaattorin työmäärää vähentävänä tekijänä. Oikeastaan keskustelu humanistisessa tiedekunnassa onkin keskittynyt tämän vuoksi teknisiin edellytyksiin ja yksityiskohtiin: Voiko tentissä käyttää sanakirjaa? Miten tietokoneella kirjoitetaan esimerkiksi fonologisen tarkekirjoituksen edellyttämiä erikoismerkkejä? Voidaanko tenttiaineistoista luoda tarpeeksi vaihtelevaa sarjaa samantasoisia kysymyksiä tietokoneen arvottavaksi?

Tietokoneen käyttö tenttivälineenä puhuttaa myös Tromssan kampuksella. Tällä hetkellä näkyvyyttä on teknisen toteutuksen edellä kuitenkin saanut mahdollisuus arvioida samalla kertaa koko tentin luonne uudelleen. Yliopistolla tapahtuvan tietokonetenttimisen vaihtoehtona esitetään lähteiden käyttöön ja analysointiin ohjaavaa sähköisesti palautettavaa kotitenttiä. Perinteisen kuulustelutentin siirtäminen tietokoneella tehtäväksi näyttäytyy tässä yhteydessä käsiin vanhentuvalta vaihtoehdolta. Pitäisikö suoritustapojenkin kehittyä perinteisestä koemuotoisesta tentistä kohti lähteiden käyttöä mittaavia tapoja?

Paikallinen opiskelijajulkaisu tarttui aiheeseen helmikuun ensimmäisessä numerossaan.

Utropia 2/2014:

Ylioppilaslehti Utropia haastatteli opiskelijaparlamentin työvaliokunnan koulutuspoliittista vastaavaa Markus Johansenia (25), jonka edustama puoluepoliittisesti sitoutumaton Moderaattilista (Moderat Liste) peräänkuuluttaa vaihtoehtoisia tenttimismuotoja: perinteisen kuulustelumuotoisen tentin ei listan mielestä pitäisi sähköisiin välineisiin siirryttäessä enää olla kaikissa opinnoissa tavoiteltava ratkaisu. Johansen toteaa, että huomattavan moni oppiaine hyötyisi lähteiden käyttöön perustuvista suoritustavoista, esimerkiksi kotitenteistä. Opiskelijan muistia mittaavat tentit eivät hänen mukaansa vastaa akateemisen oppimisen tarkoitusta. Moderaattilista ajaa vaihtoehtoisia tenttimistapoja, joissa tulisi kirjoittaa artikkeleita, käyttää internetiä ja hyödyntää lähteitä. 

Yliopisto tekee jo nyt työtä tietokoneiden tuomiseksi osaksi tenttitilannetta, minkä Johansen näkee positiivisena kehityksenä. Sille on tilausta. Siihen, että yliopisto pystyisi tuomaan tietokoneet nopeasti kaikkialle, hän suhtautuu kuitenkin skeptisesti. Opiskelijakapasiteetti, sähkökatkosten mahdollisuus ja laitteisto-ongelmat nähdään epävarmuustekijöinä, joiden vuoksi sähköistä tenttimistä yliopistolla ei heti nähdä kaikkialla. Yliopisto haluaa ottaa käyttöön vain täysin varmoja ratkaisuja. 

Vaihtoehtoina odottelulle Johansen esittelee kotitentin mahdollisuuksia: Aineistoin tuntemusta voitaisiin testata esimerkiksi yhden päivän kotitenttinä. Tällöin aika olisi niin lyhyt, ettei suoriutuminen olisi mahdollista, jos ei ole perehtynyt aineistoon kunnolla. Samalla se olisi kuitenkin niin pitkä, että lähteiden käyttöön olisi aikaa. Toinen vaihtoehto olisi portfoliosuoritus, joka kuitenkin tuottaisi enemmän työtä ja kustannuksia. Paras suoritustapa Johansenin mukaan olisi yhdistelmä erilaajuisia lähteiden käyttöön ohjaavia kotitenttejä. 

Opiskelijaparlamentti on yrittänyt keskustella asiasta yliopiston johdon ja tiedekuntien vastaavien kanssa. Johansen ja moderaatit toivovat tiedekunnilta myönteistä kantaa tenttijärjestelmän kehittämiseen. ”Paras tapa käynnistää muutos on levittää tietoa ja muistuttaa tenttien laatijoita siitä, että heillä on valta toteuttaa muutoksia”, kiteyttää Johansen. 

Uudelleenjulkaisu referaattina on toteutettu Utropian luvalla, lue alkuperäinen artikkeli täältä. Vastaan itse käännöksestä.

Sähköisen tenttimisen hidas eteneminen ja ongelmien pelko eivät ole mitään uutta. Yliopistolla tapahtuvan sähköisen tenttimisen ja kotitentin päätyminen toistensa vaihtoehdoiksi sen sijaan on mielenkiintoinen tilanne. Taustatietona on huomattava, että täällä kurssit ovat nyt itselläni 10 opintopisteen laajuisia koko kevään suorituksia, joiden päätteeksi isot tentit tehdään. Pitkin lukuvuotta tenttiminen ei ole muutenkaan mahdollista. Tietokoneilla tenttiminen ei siis varsinaisesti ole tuomassa sellaista joustavuutta, joka on sähköisen tenttimisen suurin etu Turussa. Eri suunnan täällä ottanut keskustelu tenttimisen tulevaisuudesta lienee jatkossakin mielenkiinoista seurattavaa.

Selvittelin asiaa vielä sen verran, että tenttien kehtittämisen mainittuun suuntaan voi olettaa nauttivan koko opiskelijaparlamentin kannatusta.