tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ruotsalaisesta juhannuksesta Ruisrockiin

Parin kesäduuniviikon jälkeen unirytmi alkaa vihdoin olemaan urilla, jotka ajavat nukkumaan tarpeeksi aikaisin töihin painamiseen kuudeksi ja heräämiseen viideltä autolla kulkiessa - tai pyöräilyaamuina neljältä. Täällä sitä taas ollaan. Kankaanpäässä ja Honkajoella. Suomessa.



Koska töistä ei mitään hirveän päräyttävää kerrottavaa ole (no, kasvihuoneissa tarkenee, ja oon ihan mehuissani työmatkojen pyöräilystä, johon oon koittanut itseeni potkia aikaisempina kesinä), voidaan kelata saman tien viikon verran taaksepäin. Ruisrock Turussa pyöri pitkään kalenterissa jonkinlaisena viimeisenä takarajana Suomeen paluulle. En nyt ole ihan varma, pitikö sitä missään vaiheessa varsinaisesti mennä katsomaan, mutta Ruisrock - se vaan on. Niin on Aurajokirantakin, ja kun lopulta Turkuun pääsin, harjoitettiin jälleennäkemisiä lippujen oston sijaan Turun keskustassa ns. varjoruishengessä. Kiitämme: halvempi viikonloppu, hyvä rusketus. Moitimme: Studio Killers jäi näkemättä. Festarit olivat kuitenkin myyneet kuin häkä, ja onhan se lähes turkulaisena hienoa!

Palataan vielä kauemmas pohjoiseen ja kesäkuuhun. Juhannus Tromssassa oli oikeastaan viimeinen rasti ennen Suomeen lähtemistä täytettävällä listallani. Sitä odotellessa tarkoitus oli pitää muutama lomaviikko Pohjois-Norjan luonnossa, käydä valokuvailemassa ja vaeltelemassa, mutta käteen jäi lähinnä kolme viikkoa jäätävää sateista syyssäätä.  Mitä juhannukseen taas tulee, ei sitä erään filmifestareilla näkemäni lyhytelokuvan mukaan Norjassa suuremmin juhlita. Se taitaa seilata yhä 24. päivän mukana vaikuttamatta suuremmin yhteiskunnan pyörimiseen. No, juhannuksettoman juhannuksen näkemisessä alkuperäisenä suunnitelmana oli kaikesta huolimatta repiä porukkaa mukaan huipuille katsomaan yötöntä yötä. Päiväkaupalla jatkunut sade söi kuitenkin tämän kannatusta. Sen sijaan lähdin lopulta katsomaan yhteispohjoismaista juhannusjuhlaa, joka järjestettiin Telegrafbuktan rannan läheisyydessä sunnuntaina, viikon ainoana kuivana päivänä.

Käytännössä juhlan järjestelyt painottuivat vahvasti ruotsalaisiin traditioihin, vaikka Suomi tuli mainituksi kokkojenpolton mallimaana. Tapahtuma oli paikallisen museon vastuulla, ja ainakin minulle jäi kuva, että puikoissa siellä vaikuttaisi norjanruotsalaista väkeä. Joka tapauksessa juhannussalko nostettiin, erilaisia seuraleikkejä kokeiltiin ja suvivirsikin veisattiin! Kotoisa olo ruotsalaisilla juhannusjuhlilla muistutti siitä, että ulkomailla on taidettu viettää tällä erää tarpeeksi aikaa.




Keskiviikkona 25. kesäkuuta aseteltiin muuttokuorma linja-auton tavaratilaan, ajettiin koko päivä Rovaniemelle, josta vaihto yöjunaan kävi kätevästi. Tavaroiden kanssa pärjääminen arvelutti ennen lähtöä huomattavasti, vaikka turhaa painolastia oli jo lahjoitettu vielä kesäksi jääville vaihtareille ja paikalliselle Pelastusarmeijan kirpputorille. Kaikki tuli kuitenkin kitaraa myöten perille luultavasti kivuttomammin kuin esimerkiksi lentäen. Näin kesäisin busseja Tromssan ja Rovaniemen välillä kulkee ihan säännöllisesti, ja molemmista saa muuten opiskelija-alennusta. Samaan hintaan sai nauttia pohjoisen maisemista, joihin liittyen seuraava matkakohde saisi muuten mieluusti olla Suomen Lappi. 

Todellisuudessa reissaaminen ei jatku ennen syksyä, ja silloinkin painetaan lähimpiin yliopistokaupunkeihin. Hyvää kesää siihen saakka!

Hei muuten, jos pyöräilet kesällä, osallistu ihmeessä Kilometrikisaan! Itse väännän mankelilla kuin hullu, koska skaban yhteydessä käydään kamppailua Turun ja Tampereen välillä.



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lisää hypittävää musiikkia

Diskoteekinpuoleisesta musiikista oli puhetta jo toukokuussa Tromssan parhaiden helteiden alla. Vaikka lumi- ja vesisateen perusteella kesä näyttäisi väistyvän takavasemmalle, riittää elektron puolella ammennettavaa.

1. Tällä viikolla NRK on nostanut Ukas Urørt -jalustalle materiaalia, jonka luulisi saavan ranskalaistuottajat soittamaan perään ja pyytämään tyylinsä takaisin: Norjalainen Hndmade pakottaa mainitsemaan Daft Punkin ja Kavinskyn tässäkin postauksessa. Vertailuryhmään lisättäväksi P3-kanavalla mainittiin vielä Chromeo ja David Hasselhoff.



2. Toinen norjalainen tapaus on Hubbabubbaklubbin Mopedbart, joka on soinut pitkin vaihtokevättä päässä vaihtelevalla tiheydellä. Mitään järkeähän kappaleessa ei ole. Jos jokin, niin tämä on sitä hypittävää kamaa.


3. Jos viimeksi esitelty マクロスMacross 82-99 muuten kaipaa jatkoksi vielä lisää vaporwavea kesän ehkä joskus lämmetessä, voi viileennystä hakea Saint Pepsin valikoimasta. Cherry Pepsi on kappaleita, jotka kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalla.




4. Heitetään soppaan vielä Tôg, koska samaan suuntaanhan tässäkin liikutaan. Kappale Når me våkne opp imårå tuli bongatuksi HISS!G-lehden kehuista. Hndmaden ja Hubbabubbaklubbin tapaan myös Tôg tulee Oslosta. Lisäpisteitä norjaksi laulamisesta!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Luokkakokouksessa

Kävin eilen Verdensteatretissa katsomassa ruotsalaisen Återträffen-elokuvan (2013), joka tunnetaan norjalaisessa levityksessä otsikolla Gjenforeningen. En enää muistanutkaan, että se oli mukana myös alkuvuoden Tromssan kansainvälisillä elokuvajuhlilla, mutta nyt sama on pyörinyt kuukauden elokuvana. Trailerin perusteella luvassa vaikutti olevan kylmäävää katsottavaa.


En muista koskaan todistaneeni elokuvateatterissa yhtä vaivaantunutta istumista ja penkissä pyörimistä. Se on tarkoituskin: Anna Odellin elokuva on ihmiskoe, joka aloittaa selvitystyön siitä, miksi aikoinaan koulussa kiusattua oppilasta ei myöskään 20 vuoden päästä kutsuta luokkakokoukseen. Elokuvan ensimmäisen puoliskon muodostavaan jälleennäkemiseen Odell kuitenkin saapuu. Ihmiset halailevat toisiaan. Jokainen on tullut paikalle hienoimmissa juhlavaatteissaan. Kaikki ovat valmistautuneet juhlimaan luokan yhteishengen muisteloita riehakkaasti. Tunnelma on matkalla kohti kattoa, kunnes Anna Odell nousee pitämään puheen kertoakseen, miten hän koki 9 pitkää vuotta luokassa. Lopputulos on kaaos, joukko yrityksiä vaientaa Odell, uloskantaminen ja lopulta koko muun joukon toteamus, että tiettyjä ihmisiä ei vain pidä kutsua luokkakokouksiin. Tätäkö myös Odellin todellisuudessa kutsumatta jättänyt luokkakokous pelkäsi - poikkeavan näkemyksen esittämistä? 


Jos elokuvan ensimmäinen puolisko on raflaava, rikkoo toinen rajoja fiktion ja dokumentin välillä. Se esittää, mikä yhteys juuri nähdyllä luokkakokoushelvetillä, josta tuleekin nyt elokuva elokuvan sisällä, on Anna Odellin elämään. Samalla jälkipuolisko keskustelee sen herättämistä reaktioista. Teknisesti nerokasta kerronnallista kikkaa ja sen tuloksia on tässä hankala selittää, mutta toisen osan hyvin eri suuntiin tarjoilemien johtopäätösten joukossa on vielä ykkösosaakin ravistelevampaa materiaalia. Entä jos aikuisten yhteiskunta joka tapauksessa on yhtä luokkakokousta, jossa kiusattujen kokemuksista keskustelemista yhä vältellään viimeiseen asti?

Anna Odellin ohjaama ja Anna Odellin itse esittämä kuva Anna Odellista voi kuulostaa hullulta rakennelmalta, mutta juuri tämän takia projekti ei rajoitu vain valkokankaalle. Sillä on pelottavan vahvaksi murtautuva yhteys todelliseen elämään. Elokuvan sisäisestä elokuvasta keskusteleva elokuva ei ole ohi, kun lopputekstit päättyvät. Jos ei halua joutua mukaan seuraavalle tasolle, kannattaa jättää koko teos katsomatta, sillä keskustelu jatkuu väistämättä juuri sellaisena kuin se elokuvan sisällä esitettiin. Näytöksen jälkeen saman nähnyt norjalaismies alkoi kysellä minulta, mitä mieltä olen. Tuntematon, vessassa. Odellin luokkakokouksesta ei pääse pakoon. Vau.




lauantai 7. kesäkuuta 2014

Absurdeja keskusteluja rumien päiden kanssa

Aiemmin blogissa vilahtanut Fok_it-adaptaatio tekee yllättäen paluun. Jos tämä olisi jatkosarja, nimeksi tulisi heittämällä Absurdeja keskusteluja rumien päiden kanssa. Viikon päästä kohtaamme lauantailaiskiaisen. Tai sitten emme. Olkoon:



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Finnlandsfjellet



Suunnitelmissa oli toteuttaa vielä ainakin yksi reissu huipuille, ja tämän kohteeksi otettiin perjantaina Finnlandsfjellet. Lumien vauhdikasta sulamista sai alempana todistaa aivan lähietäisyydeltä, kun ylhäällä kinokset istuivat vielä tiukasti maassa. Lumen alla virranneet pienemmät purot yhdistyivät alempana kohinalla vetäviksi ojiksi. Alkujaan talvikengiksi valitut maiharit olivat tässäkin nappivalinta. Huippu tuli siis valloitetuksi melkein kuivin jaloin! 



Geokätköilyn (jota ei perjantaina tullut valitettavasti harrastettua) lisäksi tämän myötä tekisi mieli vielä kesäkuun aikana käydä nappaamassa muutamat kuvat korkeuksista. Esimerkiksi merkinnän ensimmäisen kuvan kaltaiset HDR-kokeilut kiinnostavat. Keskiyön aurinkoa todistaakseen nämä reissut on kuitenkin parempi hoitaa ns. kuutamokeikkoina (?), mikä on parempi ratkaisu myös siksi, että kirkkaalla kelillä päiväsaikaan kiipeily on hikistä hommaa varsinkin auringonpuoleisella rinteellä. 



Lumessa kahlaamisesta (kuva 1) vaihdettiin pienen siistiytymisen ja palauttavien vohvelien kautta perjantai-iltapäiväksi Telegrafbuktan rannalle (kuvat 2 ja 3) grillibileisiin. Ritilällä oli turskaa, kuinkas muutenkaan. Kesä tuntuu saavuttaneen Tromssan nopeasti, sillä ruskettumista tarkeni jatkaa myös hiekkarannalla maaten. Tämän ovat luultavasti käyneet toteamassa jo kaikki kynnelle kykenevät paikalliset (kuva 4, torstai). Sään luvataan jatkuvan lämpimänä: iTromsøn mukaan ensi viikolle odotetaan yli 20 asteen päiviä. Kelpaa!


NP: Röyksopp & Robyn - Do It Again