Parempi kuin Putous: Underholdningsavdelingen

Näyttelijät Vidar Magnussen ja Bjarte Tjøstheim

Norjalaisesta komediatarjonnasta jos jotain pitäisi nyt äkkiseltään suositella, niin NRK:n Underholdningsavdelingen on uponnut mainittavan hyvin. Itse asiassa kauden viimeinen jakso nähtiin eilen, mutta parhaat palat jatkavat elämäänsä Youtubessa saakka. Mistä ohjelmassa on kyse? Underholdningsavdelingen muodostuu kuusihenkisestä koomikkojoukkueesta, joka revittelee niin studioyleisön edessä kuin pidempää toteutusta vaatineissa sketseissä. Norjaksi mennään tietysti, mutta kansainvälisen yleisön iloksi englanninkielisen toteutuksen ovat saaneet mm. BBC:n Sherlock-sarjan vähintään mielenkiintoiset uudelleensovitukset:

Osansa ovat saaneet myös ravintolassa asioinnin ongelmat, sosiaalinen media, Justin Bieberin fanitus ja ajankohtaiset uutisaiheet. Kuten vihjattu, yleisön edessä Underholdningsavdelingen näytti Putoukselta. Suosituksena tämä ei omalla kohdallani niin kauheasti painaisi, mutta sen sijaan jostain syystä hyvin kummelimainen ote toistuvissa sketsijatkumoissa on lämmittänyt mieltä. No, siinä spontaanimmassa osastossa parhaimmillaan kuitenkin on lämmitetty chilillä Ibseniä tulkitsevien näyttelijöiden mieliä:

Sarjan pitäisi olla nähtävissä NRK:n sivuilta koko maailman kattavasti, joten paikoitellen hyvin matalan kynnyksen kielenopiskeluunkin sopiva ohjelma kannattaa käydä tsekkaamassa osoitteessa http://tv.nrk.no/serie/underholdningsavdelingen.

Rare ting i Finland

Jeg har tenkt på muligheter å studere norsk videre. Når jeg kommer tilbake til Finland blir det jo utfordrende (ikke bekymre deg, jeg skal fortsette å lese på norsk i hvert fall) fordi det ikke finnes så mye organisert undervisning i norsk, kanskje noe ved Åbo Akademi, men selvstendig kan man drive med alternative midler. Så for øvingens skyld skal jeg også fortsette å skrive på norsk, men egentlig er det ikke bare øving som er viktig. Det finnes andre årsak til å gjøre det, nemlig finsk kultur. Selv om Norge og Finland ikke har så stor geografisk eller samfunnsmessig avstand, får man jobbe litt for å finne bloggere som bor i Finland og skriver på norsk. Ja, finlandssvenske finnes det sikkert og å lese svensk er ikke noe problem. Uansett lurer jeg på om noen har funnet flere bloggere som regelmessig skriver om studielivet i Finland. Det kunne jeg forsøke.

Inspirert av det som skjedde med Unni Askelands filmprosjekt fant jeg opp en av de mest interessante temaene jeg kunne skrive om: rare ting i Finland. RTIF? Desverre er forkortelsen allerede i bruk (til og med i godt bruk: Road trip in Finland), men ja, det skjer i det minste like rare ting i Finland og om dem skriver jeg gjerne.

For eksempel nesten to år siden fikk vi lure på hva som hadde skjedd med kjærlighetslåsene i Tammerfors. Der hadde det vært en trend å feste hengelås til broen Patosilta. Under tidens lopp dukket det opp en masse låser. Plutselig, i begynnelsen av juni 2012, forsvant de alle over natten. Mange ble overrasket, noen var sinte. Det ble mistenkt at kommunen hadde bestemt å fjerne kjærlighetslåsene, men å jobbe i nattens mørke var altfor rart for å vise til noen offentlige organisasjoner.  Ifølge kommunen var det også lov å feste lås til broen Patosilta. Ingen ble funnet skyldig i å ha stjålet flere hundre låser fra broen. Egentlig var det ikke klart om det kunne kalles tyveri i det hele tatt. Er du fortsatt låsens eiere etter du har festet den på en stolpe på offentlig sted og kastet nøklene? Det fikk folk undre seg over uten å ha noe svar på hva som skjedde med låsene. Etter ei uke ble det avslørt: en kunstnergruppe hadde tatt dem. Det var ikke alt de hadde gjort. De hadde også smeltet de metalliske hengelåsene. Resultatet:

En metallterning laget av smeltede kjærlighetslåser

Hvordan tror du folk reagerte? Nettopp, de som allerede var sinte ble rasende. Kunstens veier er uransakelige.  Kunstnergruppen het One Love.

Sattumanvaraisia

Vaikka pääsiäisen molemmin puolin on varsinaisesta opetuksesta lomaa, ovat kädet oleva täynnä työtä vielä ensi viikollakin. Pöydällä on tällainen projekti: 15 sivua tutkimusta norjan murteista norjaksi. Puolikas kandi kielellä, jota olen puhunut alle 4 kuukautta, tämä paha? Itse asiassa ei. Tein vähän ennakkovalmisteluja, ja tiedän jo nyt homman hoituvan kotiin, kunhan vaan saa itsensä piiskattua kirjoittamaan puhtaaksi loputkin.

Näin pääsiäisen ja lauantain kunniaksi saa ehkä kuitenkin riekkua hetken postailemassa kaikkea sattumanvaraista ympäri internetiä. Siispä, eh, asioita, joita halusin postailla:

1. Café Bodega aukeaa taas pääsiäisen jälkeen. Mietimme tuossa juuri eilen, miten saisimme mainostettua paikkaa enemmän, nyt kun rymsteeraamalla tilaakin tuli vähän lisää. Kehittelemme varmaan mainosjulisteita yms. sälää. Itse asiassa hahmottelinkin Tammikuussa jo yhden pinon sellaisia, mutta painattamisesta päätöstä ei ole vieläkään tehty. Hah, tervetuloa Bodegaan, meillä elämä on hidasta, mutta vohvelit tulevat nopeasti!

2. Runoyhdistys palaa myös raiteilleen ensi viikolla. Viimeksi teemana oli internet kaikissa outouksissaan:

3. Vindöga-lehti tulee taas jossain vaiheessa. Turun yliopiston pohjoismaisten kielten opiskelijoiden toimittama julkaisu on kevään numeron osalta työn alla. Myös minä olen jossain muodossa mukana. En tosin kirjoita mitään vaihdosta, vaan tanskalaisen Michael Katz Krefeldin uutuusdekkarista Langenneet. Jos Silta-sarjan kolmannen tuotantokauden odotus tuntuu pitkältä, voi tanskalais-ruotsalaisen poliisiyhteistyön hankaluuksiin palata uuden dekkarisarjan ensimmäisen teoksen kanssa. Ihmiskauppaa käsittelevä juoni on pohjoismaiseen tyyliin synkkä ja yhteiskuntakriittinen. Krefeld kävi muuten juuri ennen pääsiäistä Suomessa. Onnea, jos satuitte näkemään!

Kuh-vell-er-tack

Torstaina 10.4. tuli käytyä katsomassa, miltä Tromssan uuden opiskelijatalon konserttisali näyttää toiminnassa. Juuri keikkapaikkana käytetty talo muutti siis hiljattain uusiin tiloihin vanhaan panimokortteliin, ja mestaa valmisteltiin koko alkukevät. Avajaiset olivat kuun alussa, ja pitkään poissa pelissä olleen lavan palautumisen kunniaksi keikkoja tuli kalenteriin senkin edestä. Aikaisemmin uudessa talossa ehti esiintyä jo mm. Sivert Høyem (peräti kahdesti: ensimmäinen myytiin heti loppuun, joten jatkoksi järjestettiin toinen, joka sekin täyttyi välittömästi), mutta näin jäljestä huudellen oli mahtavaa saada kokea keikkapaikan tulikaste juuri Kvelertakin kanssa. Sitähän se oli: yleisö oli aivan liekeissä, kun yksi tämän hetken maailmalla tunnetuimmista norjalaisista bändeistä vihtoi olan takaa.

Kvelertak, suom. 'kuristusote', on bändinä vähän hankala määriteltävä. Musiikissaan se yhdistelee sumeilematta rockin, metallin ja punkin lajeja aina retroilusta tuhopolttohevielementteihin. Ja laulajan päässä on pöllö(päähine). Hullunrohkea rajojen yli kaahaaminen vaikuttaa kuitenkin toimivan, sillä kiertuevientiä riittää ympäri maailmaa. Itse törmäsin Kvelertakiin ensimmäisen kerran vasta norjankielistä musiikkia ennen muuttoa etsiskellessäni ja kuullessani, että tulevat Suomeen juuri kun olisin lähtenyt vaihtoon. Mieleen jäi lähinnä kuva jälleen yhdestä oudosta pohjoismaista hevibändistä. Kotiläksyt tulivat kuitenkin tehdyksi levyjen kanssa kevään aikana sen verran hyvin, että kun keikka Tromssassa varmistui, oli päätös jo lukossa. Tämä olisi nähtävä!

Kvelertak - Kvelertak

Ryminää torstaina saatiin. Laulaja Erlend Hjelvik saapui lavalle pöllömaskissa ilman paitaa, kuinkas muutenkaan. Kun rumpujen ja basson lisäksi takana oli kolme kitaristia, oli moiseen sisääntuloon varaakin: soundi oli jykevä. Äkkiseltään laskettuna koko tuotannosta paiskottiin keikalla iso osa, erityisesti miellyttivät kuitenkin uuden Meir-levyn kappaleet. Näistä Bruane Brenn, Evig Vandrar ja loppupäähän säästetty Kvelertak laittoivat porukan sekaisin. Nimikkoalbumilta poimittu Mjød rutisti yleisöstä viimeisetkin hiet. Etualan faneja Hjelvik avusti asiassa aivan henkilökohtaisesti jo aiemmin mm. surffaamalla väkijoukon päällä. Laulumikki telineineenkin kävi välillä yleisön käytössä.

Led Zep on steroids? Ei, vaan Kvelertak - Evig Vandrar

Torstain perusteella Kvelertak livebändinä kovaa luokkaa. Mitään kameroita en viitsinyt ottaa keikalle mukaan.Sen verran vauhdikasta oli meno, että kuhmun niistä joku olisi vain saanut. Pari seuraavaa päivää meni Meiriä luukuttaen. Yksi hauskimpia keikkoja aikoihin. Kvelertak Suomeen festareille, niin aivan varmana lähden katsomaan uudestaan!

Å oppleve Kvelertak på Driv var helt ubegripelig morsomt! Æ tror at det finnes mer informasjon om konserten på norsk, men spør om du (av noen grunn) vil  ha en oversettelse. Håper bandet deltar i Ruisrock-festivalen noen gang!

Jeg og Jagger

Snakker vi om musikk så dukker det relativt raskt opp at jeg har drevet en del med musikk fra 60- og 70-tallet, noe som gjerne kalles for klassisk rock. Ja, det stemmer. Jeg har opplevd en viktig periode i livet mitt når Stones, The Doors og mange andre ikoniske band betydde alt for meg. Kanskje ble det så på grunn av at jeg ville lære meg å spille gitar? Det en ofte begynner med er nettopp klassisk rock: House of the Rising Sun osv. En sånn avgrensning, at en nøyer seg med en sjanger eller en relativt liten gruppe med ulike sjanger, kanskje høres ut som tenåringsliv. Det var det også iallfall i begynnelsen.

Jeg var kanskje 12 eller 13 år gammel når jeg ble slukt inn i kulturen rundt 60-tallsrock for første gang. Egentlig handlet det ikke bare om musikk. Det hadde det aldri gjort! Alt begynte når jeg leste Beatles-biografien skrevet av Hunter Davies ("The Beatles", 1968). Jeg vet ikke om folk som har lest mer om bandet synes boka er en god biografi, men for meg var den nok. Selv om jeg bare kjente noen av deres låter (jeg hadde ikke vært noe spesielt interessert i The Beatles før), ville jeg plutselig vite mer. Jeg ville høre for å få vite om musikken var så genialt som boka påstod: hvis den var det, ville mye blitt forklart - mye som ikke handler om musikk også.

Det finnes ingen tvil om resultatet mer. Rock- og popmusikkens oppkomst gjorde like stor inntrykk på meg som det hadde gjort på de som fikk oppleve den tidligere. Av noen grunn ble de runde brillene aldri det viktigste symbolet for meg. Mick Jagger fylte den plassen. På måte er det kanskje helt logisk. Den revolusjonære musikkulturen hadde å gjøre med alt da og Jagger som jobbet mye med business og mange alternative kunstformer kan jo ses som et begrunnet valg. Men det handlet ikke bare om han heller. Å undersøke fortidens vide popkultur i sin hele bredde var en hobby til meg. Naivt? Super.

The Rolling Stones - Gimmie Shelter

Jeg hadde aldri vært alene med min rockeinteresse før jeg begynte på universitet. Der var det litt rart at jeg ikke traff så mange språkstudenter som delte samme tanker. Kanskje på grunn av det begynte jeg også å se klassisk rock som noe gammeldags. Nå kunne den bare brukes som byggematerial til post-(velg en sjanger)-musikk. En urettferdig tankegang? Ja, fordi det dukker opp god musikk også i dag - det finnes skikkelig gode artister som kjenner rockhistorien og kan for eksempel vise til eldre låter folk kanskje har nesten glemt. Like gode finnes det blant dem som driver med noe helt nytt og opprinnelig. Så, når jeg begynte en ny fase i mitt liv lot jeg være med Mick Jagger og kameratene hans. Jeg sluttet nesten å spille gitar. Jeg satte fokus på andre ting: jeg har drevet med studentorganisasjoner for eksempel. Men kunne jeg bli fornøyd med 2010-tallets musikk?

Det er ikke noe feil med musikken selv. Men det handler ikke bare om musikk. Historiene om 60- og 70-tallsartistene er noe en ikke kan oppleve med aktuelle band. Verden var så forskjellig i den tida. Mye begynte å skje for første gang da. Det er en bunnløs kilde av myter (en del er sannsynligvis ikke sant, men det gjør ingenting). Etter noen år uten å sette så mye pris på det som pleide å være viktig for meg har jeg på en måte kommet tilbake. Jeg skaffet endelig en akustisk gitar. Her i Tromsø har jeg hatt tid å spille den også og husket hvor morsomt det er - å spille Angie, Green River, Babe I'm Gonna Leave You eller Roadhouse Blues! Jeg har lyst til å se på filmene The Trip (1967) og The Doors (1991) etter hverandre. Men samtidig har jeg i hvert fall lagt merke til at klassiske rocketradisjoner lever godt i mange nye former i Norge. For eksempel er Monica Heldal veldig populær og hennes musikk har blitt sammenliknet med Led Zeppelins verk. Jeg føler meg inspirert på ordentlig.

Monica Heldal - Boy From the North

Miten kieliä opitaan?

Viime viikkojen ajan olen lähinnä iloinnut yhä säännöllisemmästä, arkipäiväisemmästä ja ennen kaikkea yhä paremmin sujuvasta norjaksi keskustelemisesta. Kolmen kuukauden jälkeen opiskelukaverit kursseilla alkavat olla tuttuja, ja yhteisiä keskusteluaiheita löytyy myös akateemisen maailman ulkopuolelta. Sujuvasta kielenkäytöstä niissä tulee oikeastaan erityisen hyvä mieli, koska sanaston on joutunut opiskelemaan jostain muualta kuin lähdekirjallisuudesta tai luennoitsijaa kuuntelemalla, ja näin tuntee tehneensä jotain.

Sama ilmiö on tullut tutuksi ruotsia kielitieteellisesti opiskellessa: kursseilla oppii kyllä kuvailemaan sujuvalla suomenruotsilla esimerkiksi lauseenjäsennyksen toimintaa tai kielihistorian vaiheita, mutta lähestulkoon kaikki muu kielelliseen osaamiseensa täytyy kerätä omalla ajalla (tämä on erittäin hyvä tietää ennen minkään kielen yliopisto-opintojen aloittamista). En ole opintojeni aikana ollut mitenkään erityisen kiinnostunut kielen oppimisen tutkimuksesta, vaikka sekin on yksi tieteenaloista, johon mm. pohjoismaisia kieliä opiskellessaan voi erikoistua. Intensiivinen norjan kanssa työskentely täällä on kuitenkin antanut vähän potkua ajatuksiin siitä, mikä saa homman toimimaan.

Puhumallahan sitä kieltä opitaan, mutta koska kurssikavereita ei voi velvoittaa koko hereilläoloajan toimiviksi ilmaisiksi yksityisopettajiksi, olen kokenut ihan fiksuksi ajankäytöksi lehtien lukemisen sekä nyttemmin myös televisiouutisten seuraamisen täällä. Itsestäänselvyyksiä, mutta itse voin tunnustautua Suomessakin kohtuullisen huonoksi television katsojaksi ja lähinnä satunnaiseksi fyysisten lehtien selaajaksi. Tarpeeksi laajan joukon seuraaminen sosiaalisessa mediassa ajaa asian nopeammin. Ulkomailla pitää turvautua perinteisempiin medioihin. Kun tietää, miten maailma makaa, voi keskustella muustakin kuin A) opintojen sisällöstä tai B) vaihtariudesta (erityisesti jälkimmäinen käy vähän kuivaksi jo parin kuukauden jälkeen). Samalla oppii luonnollisesti aihepiirin sanastoa. Myös paikallisen kaunokirjallisuuden harrastaminen sivistää, mutta vain puolen vuoden vaihtoajan puitteissa tiiliskivien määrä jää rajalliseksi.

Koukku tulee tässä: itseä aivan oikeasti kiinnostavan ja itselle sopivaa vaikeustasoa edustavan vieraskielisen materiaalin etsiminen voi olla työlästä. Yritys-erehdys-menetelmällä läpikäyden se on sitä lähes poikkeuksetta. Kielenoppimista tukevien medioiden etsiminen selaillen on pahimmillaan käsityötä, jossa ei välttämättä nappaa heti eikä vielä vähän myöhemminkään. Kun mitään järkevää tai kiinnostavaa ei tunnu löytyvän, nousevat kädet pystyyn. Voiko tätä välttää? Ei, jos ei onnekkaasti tunne hyviä suosittelijoita. Turhauttavaa, mutta pakollista ja lopulta kuitenkin palkitsevaa. Koska Norjasta olisi tosi kurja palata osaamatta yhtään käytännön norjaa, on tämä tullut hyväksyttyä osaksi kielen oppimista. Se vie aluksi aikaa, mutta kuuluu projektiin. Kyllä, kielen oppimisen voi nähdä projektina, jonka alkupäähän kuuluu tietty määrä valmistelevaa työtä. Ammattipiireissä sitä sanottaisiin varmaan suunnitteluksi.

Vaihtoon lähtemisessä kaikkea muuta suunniteltavaa riitti kylliksi, ja norjankielisestä tv-ohjelmistosta tutuiksi ehtivät tulla lähinnä Skavlan ja Lilyhammer (molemmissa puhutaan itse asiassa paljon englantia). Muutoin ei ollut oikein hajuakaan, mistä aloittaa. Paikallista elämää oppikin ensimmäiseksi seuraamaan iTromso-lehdestä, seuraavaksi myös Nordlysistä. Näiden ja valtakunnallisten lehtien kanssa vähän arpomista tuotti julkaisujen profiloitumisen tunnistaminen. Netissä kaikki näyttivät iltapäivälehdiltä. Ihan hyvä muistutus siitä, mihin "katso kuvat"-otsikointityyli johtaa: näinköhän ulkomaalaiset suomen opiskelijatkaan heti verkkosivujen perusteella erottavat asialehtiä. Todellinen kultakaivos norjan opiskelulle on ollut Bergenin opiskelijaradio, joka julkaisee myös paljon kirjoitettuja juttuja. Artikkelit sukeltavat usein opiskelijaelämän ytimeen, esimerkiksi yhteisasumisen kauhuihin. Aivan parhaimmillaan artikkeli on yhdistetty sekä puhutusta ohjelmasta että sen lähes sanatarkasta kirjallisesta versiosta: esimerkiksi mafian historiastasta voi lukea ja kuunnella näin. Hoks? Kyllä: näiden kanssa voi opiskella lausumista kuin minkä tahansa oppikirjan ja CD:n avulla – ilmaiseksi!

Mitä tv-uutisten seuraamiseen tulee, ei totuus aina ole tarua eksoottisempaa. Esimerkiksi viime viikolla Norjassa on keskusteltu näistä tutuista aiheista: lääkäreiden oikeus kieltäytyä abortista, kuntaliitokset ja koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus. No, onhan näitä esimerkkeinä käyttäen voinut osoittaa, miten tutusta yhteiskunnasta tänne on tullut. Ei sillä, saman todisteluun kelpaavat kyllä myös Hele Norge baker (Koko Norja leipoo) ja Hver gang vi møtes (Vain elämää). Jälkimmäiseen liittyen minulla on myös teoria siitä, kuka on Norjan Jukka Poika.

Kiinnostavaa luettavaa norjaksi alkaa olla kasassa jo enemmän kuin aikaa käytettävissä. Tämän ansiosta norjankieliseen tulee tartuttua yhä matalammalla kynnyksellä myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi nyt luettavana on pitkään kirjaston fantasiaosastolta kyttäilty Siri Pettersenin Odinsbarn. Ravneringene-sarjan aloittavaa kirjaa on kehuttu paljon. Vaikka ensimmäisen sadan sivun aikana eteneminen oli kunnolla hitaanpuoleista, vilahti toinen satanen eilen iltapäivän aikana juonen saavuttaessa yhtäkkiä useampia Game of Thrones -tason akseleita.

TF;DR (too Finnish; didn't read): Æ skrev litt om hvordan æ har lett etter material for å studere praktisk norsk på fritiden. En lærer ikke hverdagspråk på forelesningene, men med hjelp av aviser og fjernsyn kan man skaffe seg større ordforråd. Problemet er å finne artikler og program som er interessante og ikke bruker altfor (lett/)vanskelig språk. Når en ikke kjenner til mediene på forhånd kan det være strevsomt å finne sånn material. I hvert fall går det ikke an å unngå: en må bruke tid på å planlegge sine språkstudier. Alt blir lettere når en endelig har funnet noen interessante medier og følger dem. Da er det også lett å diskutere om noe annet enn bare sine studier med andre studenter. Æ synes Studentradioen i Bergen publiserer mye gode artikler: ofte handler de om studentlivet og iblant kan man også lytte til teksten (eller egentlig finnes det en eksakt tekstversjon av programmet).

Nettopp nå leser æ Odinsbarn av Siri Pettersen. Det tok en del tid å komme gjennom de første hundre sidene, men de neste hundre sidene ble slukt på en ettermiddag når fortellingen begynte å nå til og med Game of Thrones -aktige høyder.

In english: Nevermind. Enjoy this: "A to do list by Voldemort". :3