Tuuli nousee

Kirjoitin vaihto-opiskelusta Turun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden verkkolehti Kielekkeeseen, jonka viimeisin numero julkaistiin lauantaina 22. helmikuuta. Jutun voi käydä lukemassa täällä. Myös muuhun tuoreen Kielekkeen tarjontaan kannattaa tutustua! Koska lehteen tarvitaan aina kuvitusta, kävin varta vasten julkaisuviikonloppuna kameran kanssa saaren eteläosassa. Ohessa joitakin kuvia huomattavan tuuliselta päivältä. Parin tunnin ulkoilun jälkeen sai suosiolla sulatella itseään Bodegassa.

Goodbye, blue sky:

Lev sammen, dø alene

Toista kuukautta rauhallisissa merkeissä jatkunut yhteiselo opiskelija-asuntolassa on saava jännittäviä käänteitä, sillä maaliskuun alussa taloissa alkavat murhaleikit. Kyseessä on muutaman vaihtarin aloitteesta käynnistettävä klassikkopeli: jokainen osallistuva saa pian paperilapun välityksellä tietää, kenen murhaaminen on juuri hänen tavoitteensa. Paperissa määräytyy myös, millä välineellä teko tulee suorittaa (esimerkiksi lumipallolla, hammasharjalla tai pakastepitsalla). Murha tapahtuu siis kyseisellä esineellä oikeaa henkilöä koskettamalla, minkä seurauksena tämä putoaa pois pelistä. Murhaaja saa samalla uhrinsa kohteen uudeksi tavoitteekseen. Missä tahansa iskuja ei kuitenkaan voi suorittaa, sillä säännöt velvoittavat ehdottomasti toimimaan ilman todistajia. Ystävänsä kanssa liikkuessaan on siis turvassa. Vai onko? Viimeinen eloonjäävä voittaa.

Tässä pelissä murhaaja voi vaania yliopistolla...

Tulevien viikkojen aikana on syytä harkita tarkkaan, kenen kanssa viettää aikaa kahden. Yksin ulkona liikkuessaan ei välttämättä ole lainkaan huono idea vilkuilla taakseen. Jos alkaa näyttää siltä, että joku seuraa liikkeitäsi öisen Tromssan keskustan sokkeloisille kaduille - niin, todennäköisesti joku todella seuraa sinua. Ja jos joku pyytää juuri sinua mukaan tunturivaellukselle tai iltaiselle hiihtolenkille, pitäisi hälytyskellojen hakata täysillä pohjoismaiseen dekkariperinteeseen perehtymättömänkin päässä.

...tai kaupungin kujilla.

Luultavasti jokainen osallistumista harkitseva on jo tullut johtopäätökseen, että yhteiskeittiöt ovat asuntolan vaarallisin paikka. Tilaisuuden kyttääminen epäilyksiä herättämättä on niissä helppoa, ja murha-aseen voi ratkaisevalla hetkellä vetää esiin monista tarjolla olevista kätköistä (ei sillä, etteivätkö jääkaapit pullistelisi jo nyt kaikesta sinne kuulumattomasta). Samalla on kuitenkin suuri vaara jäädä itse kiipeliin, jos oma jahtaaja ilmestyy kyökin ainoaan oviaukkoon. Selkä seinää vasten joutumista välttääkseen kannattaa mieluummin valmistautua toimimaan ulkotiloissa. Huomaamatonta geokätköilyä varten mukaan ottamani varusteet taitavat saada uutta käyttöä.

Säännöissä ei muuten mainittu, mitä tapahtuu, jos murhalla paljastuukin olleen todistajia. Esimerkiksi mainittuihin keittiöihin on vastapäisistä taloista suora näkyvyys kuin Hitchcockin Takaikkunassa konsanaan. Mikäli todistamisesta on pelissä hyötyä, voi ylimääräiseksi silmäpariksi sijoittua asuntolan ja yliopiston takana sijaitseviin mäkihyppytorneihin, joista näkee kaiken. Idea lienee mahtava aina siihen saakka, kunnes rappusista alhaalla alkaa kuulua askelia...

Uutta kipinää tenttimiseen

Sähköisestä tenttimisestä on puhuttu Turun yliopistossa viime vuosina tiheään tahtiin. Opiskelijajärjestöissä on tehty paljon työtä sen eteen, että mahdollisuus toteuttaa tenttejä ns. tenttiakvaariossa saavuttaisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä tenteistä vastaavan henkilökunnan piirissä. Tietoisuuden lisäämisen ohella on luonnollisesti ollut myös tarvetta perustella edistystä, koska uuteen tekniikkaan siirtymistä ei ole aina nähty tentaattorin työmäärää vähentävänä tekijänä. Oikeastaan keskustelu humanistisessa tiedekunnassa onkin keskittynyt tämän vuoksi teknisiin edellytyksiin ja yksityiskohtiin: Voiko tentissä käyttää sanakirjaa? Miten tietokoneella kirjoitetaan esimerkiksi fonologisen tarkekirjoituksen edellyttämiä erikoismerkkejä? Voidaanko tenttiaineistoista luoda tarpeeksi vaihtelevaa sarjaa samantasoisia kysymyksiä tietokoneen arvottavaksi?

Tietokoneen käyttö tenttivälineenä puhuttaa myös Tromssan kampuksella. Tällä hetkellä näkyvyyttä on teknisen toteutuksen edellä kuitenkin saanut mahdollisuus arvioida samalla kertaa koko tentin luonne uudelleen. Yliopistolla tapahtuvan tietokonetenttimisen vaihtoehtona esitetään lähteiden käyttöön ja analysointiin ohjaavaa sähköisesti palautettavaa kotitenttiä. Perinteisen kuulustelutentin siirtäminen tietokoneella tehtäväksi näyttäytyy tässä yhteydessä käsiin vanhentuvalta vaihtoehdolta. Pitäisikö suoritustapojenkin kehittyä perinteisestä koemuotoisesta tentistä kohti lähteiden käyttöä mittaavia tapoja?

Paikallinen opiskelijajulkaisu tarttui aiheeseen helmikuun ensimmäisessä numerossaan.

Utropia 2/2014:

Ylioppilaslehti Utropia haastatteli opiskelijaparlamentin työvaliokunnan koulutuspoliittista vastaavaa Markus Johansenia (25), jonka edustama puoluepoliittisesti sitoutumaton Moderaattilista (Moderat Liste) peräänkuuluttaa vaihtoehtoisia tenttimismuotoja: perinteisen kuulustelumuotoisen tentin ei listan mielestä pitäisi sähköisiin välineisiin siirryttäessä enää olla kaikissa opinnoissa tavoiteltava ratkaisu. Johansen toteaa, että huomattavan moni oppiaine hyötyisi lähteiden käyttöön perustuvista suoritustavoista, esimerkiksi kotitenteistä. Opiskelijan muistia mittaavat tentit eivät hänen mukaansa vastaa akateemisen oppimisen tarkoitusta. Moderaattilista ajaa vaihtoehtoisia tenttimistapoja, joissa tulisi kirjoittaa artikkeleita, käyttää internetiä ja hyödyntää lähteitä. 

Yliopisto tekee jo nyt työtä tietokoneiden tuomiseksi osaksi tenttitilannetta, minkä Johansen näkee positiivisena kehityksenä. Sille on tilausta. Siihen, että yliopisto pystyisi tuomaan tietokoneet nopeasti kaikkialle, hän suhtautuu kuitenkin skeptisesti. Opiskelijakapasiteetti, sähkökatkosten mahdollisuus ja laitteisto-ongelmat nähdään epävarmuustekijöinä, joiden vuoksi sähköistä tenttimistä yliopistolla ei heti nähdä kaikkialla. Yliopisto haluaa ottaa käyttöön vain täysin varmoja ratkaisuja. 

Vaihtoehtoina odottelulle Johansen esittelee kotitentin mahdollisuuksia: Aineistoin tuntemusta voitaisiin testata esimerkiksi yhden päivän kotitenttinä. Tällöin aika olisi niin lyhyt, ettei suoriutuminen olisi mahdollista, jos ei ole perehtynyt aineistoon kunnolla. Samalla se olisi kuitenkin niin pitkä, että lähteiden käyttöön olisi aikaa. Toinen vaihtoehto olisi portfoliosuoritus, joka kuitenkin tuottaisi enemmän työtä ja kustannuksia. Paras suoritustapa Johansenin mukaan olisi yhdistelmä erilaajuisia lähteiden käyttöön ohjaavia kotitenttejä. 

Opiskelijaparlamentti on yrittänyt keskustella asiasta yliopiston johdon ja tiedekuntien vastaavien kanssa. Johansen ja moderaatit toivovat tiedekunnilta myönteistä kantaa tenttijärjestelmän kehittämiseen. ”Paras tapa käynnistää muutos on levittää tietoa ja muistuttaa tenttien laatijoita siitä, että heillä on valta toteuttaa muutoksia”, kiteyttää Johansen. 

Uudelleenjulkaisu referaattina on toteutettu Utropian luvalla, lue alkuperäinen artikkeli täältä. Vastaan itse käännöksestä.

Sähköisen tenttimisen hidas eteneminen ja ongelmien pelko eivät ole mitään uutta. Yliopistolla tapahtuvan sähköisen tenttimisen ja kotitentin päätyminen toistensa vaihtoehdoiksi sen sijaan on mielenkiintoinen tilanne. Taustatietona on huomattava, että täällä kurssit ovat nyt itselläni 10 opintopisteen laajuisia koko kevään suorituksia, joiden päätteeksi isot tentit tehdään. Pitkin lukuvuotta tenttiminen ei ole muutenkaan mahdollista. Tietokoneilla tenttiminen ei siis varsinaisesti ole tuomassa sellaista joustavuutta, joka on sähköisen tenttimisen suurin etu Turussa. Eri suunnan täällä ottanut keskustelu tenttimisen tulevaisuudesta lienee jatkossakin mielenkiinoista seurattavaa.

Selvittelin asiaa vielä sen verran, että tenttien kehtittämisen mainittuun suuntaan voi olettaa nauttivan koko opiskelijaparlamentin kannatusta.

Saamelaista tyyliä catwalkilla

Konsertteja, käsityötoreja, speed datingia, lyhytelokuvia, näyttelyitä, poroesityksiä ja paljon muuta näkyvää ohjelmaa sisältänyt saamelainen viikko päättyy tänään. Luonnollisesti viikon huipennus oli kansallispäivä torstaina, mutta kaupungin keskustan tapahtumia tuli tunturivaelluksen jälkeen lähdettyä katselemaan vielä lauantaina 8. helmikuuta, jolloin kaupungin päätorille oli järjestetty muotinäytös. Puitteet olivat asianmukaiset DJ:n pyörittelemiä saamelaisia levyjä myöten. Tällainen show katsojille tarjottiin:

Mitä tapahtuu? (osa 2)

Eilen, 6. helmikuuta, vietettiin saamelaisten kansallispäivää. Päivämäärä on sama kuin Suomessa, sillä juhlan aiheena on juurikin valtionrajat ylittävä pohjoismainen saamelainen yhteistyö. Tromssassa päivän juhlallisuudet olivat hyvin esillä, onhan kyseessä yksi alueen merkittävimmistä asutuskeskittymistä. Juhlinta ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään valoisaan aikaan, vaan tapahtumia ja konsertteja oli pitkälti yön tunneille. Väkeä oli kaupungilla liikkellä arki-iltoihin verraten reilusti. Varsinaisesti kansallispäivän ohjelmaan liittynyt saamelaisartisti Max Mackhén keikka vetikin ilmeisesti tuvan täyteen. Kansainvälisen opiskelijayhteisön suosiossa samaan aikaan oli taas Verdensteatret-elokuvateatterin kahvila. Itse päädyin Circaan kuuntelemaan pohjoisnorjalaisen KAIA-yhtyeen keikkaa, josta satuin saamaan tietoa samassa paikassa illan ohjelmaa DJ-setillä jatkaneelta opiskelijalta. Tiedon saaminen erilaisista paikallisista tapahtumista on vielä näin kuukauden asumisen jälkeen osittain puskaradion varassa, ja paras tapa kuulla keikoista on käydä keikoilla. Tälläkin kertaa mukaan lähti musiikkielämyksen lisäksi myös seuraava päivämäärä, jolloin norjalaisen synapopin kuulolle taas pääsee.

KAIA

KAIA tarjoili eilen sekoituksen huoliteltuja popmelodioita ja rytmiltään kivittävää synarunttausta. Pääsääntöisesti kappaleet olivat näistä vain jompaa kumpaa kerrallaan. Ensin mainittu osasto oli täynnä hyvin selkeitä ja selittelemättä miellyttäviä koukkuja, jälkimmäinen sai pari ovesta sisään kurkistellutta tekemään päätöksen 180 asteen käännöksestä. Itse fiilistelin kyllä KAIAn molempia puolia, ja bändi oli hauskaa kuunneltavaa. Erityisen kiitokseni ansaitsee jälleen rumpali, jolla ei lavan tilateknisistä ratkaisuista johtuen muuten juuri ylimääräistä tilaa ollut. Ilta pättyi reippaaseen yhteislauluosioon, jonka voi kuvitella toimivan keikasta toiseen.

Tulevasta voisi vinkata sen verran, että Turun yliopistolla Kinoklubiin viehtyneen ei välttämättä tarvitse tuntea koti-ikävää elokuvanäytösten suhteen, koska täällä vastaavaan tapaan toimii Tromsø Filmklubb. Elokuvien ääreen pääsee Verdensteatretilla keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ohjelmassa on sekä klassikoita, kuriositeetteja ettæ pohjoismaista tuotantoa tältä vuosituhannelta. Sarjan aloittanut Tuulen viemää sekä lyhytelokuvat Terra Nullius & Hollow Earth ehtivät jo mennä, mutta katsottavaa riittää aina toukokuun alkuun saakka kahdesti viikossa. Verdensteatret palvelee elokuvista kiinnostuneita opiskelijoita muutenkin hyvin, mm. kohuelokuvaa Nymphomaniac on esitetty viime sunnuntaista saakka ahkerasti. Kyseistä kelaa enemmän itseäni kiinnostaa kuitenkin käydä tänään samassa paikassa tsekkaamassa musadokumentti The Stone Roses: Made of Stone.

Tromsø Filmklubb -näytössarjan ohjelma mainoslehtisen mukaan ja sen käyttämillä nimikäännöksillä, suomalaisedustuksina mukana Sisko tahtoisin jäädä (Run Sister Run) ja Häjyt (Finskejævler):

• 8.2. Coffee and Cigarettes (Yhdysvallat/Japani/Italia 2003)
• 12.2. Midt på natten (Tanska 1984)
• 15.2. Voksne mennesker (Tanska/Islanti 2005)
• 19.2. Slacker (Yhdysvallat 1991)
• 22.2. Ondskapen (Ruotsi 2003)
• 26.2. Sisko tahtoisin jäädä (Suomi 2010)
• 1.3. Sixteen candles (Yhdysvallat 1984)
• 5.2. Kes- Haukungen (Yhdistynyt kuningaskunta 2010)
• 8.3. The Startup Kids (Islanti 2012)
• 12.3. Mary og Max (Australia 2009)
• 15.3. Benny og Joon (Yhdysvallat 1993)
• 19.3. Harold og Maude (Yhdysvallat 1972)
• 22.3. Elsker deg for evig (Tanska 2002)
• 26.3. I en bedre verden ( Tanska 2010)
• 29.3. Etter brylluppet (Tanska 2006)
• 2.4. Things We Lost in The Fire (Yhdysvallat 2007)
• 5.4. Paprika (Japani 2006)
• 9.4. Skip o´hoi (Yhdysvallat 1924)
• 12.4. Løp, Lola, løp! (Saksa 1998)
• 23.4. Jakten (Tanska 2012)
• 30.4. Finskejævler (Suomi 1999)
• 3.5. Bobby Fischer Against The World (Yhdysvallat 2013)

Jazziakin Tromssassa pääsee kuuntelemaan. Itse asiassa konsertteja tykitettiin jo Nordlys-festivaaleilla, mutta paikallinen Exhale Quartet esiintyy vasta 21.2. kaupungin kulttuuritalolla yhdessä Tromsø Jazzklubb -konserteista. Siellä nähdään!

Ja nyt taitaakin olla aika lähteä, jos illan elokuva kiinnostaa, sillä kyseessä on viimeinen mahdollisuus:

Kokeilussa Wimp, norjalainen musiikin suoratoistopalvelu

Otin viikko sitten kokeiluun taas yhden musiikkipalvelun. Onhan näitä nähty, mutta tällä kertaa kokeiluajalle veti paikallisuus. Wimp on norjalainen suoratoistosovellus, joka ei perusidealtaan eroa Spotifysta. Mainosrahoitteista ilmaiskuuntelua valikoimassa ei kuitenkaan ole, joten käytöstä on maksettava joko perus- tai HiFi-tilin muodossa. Näistä kalliimpaa jälkimmäistä mainostetaan laadultaan häviämättömänä ja CD:tä vastaavana. Palvelun toisena valttina kaupitellaan valikoiman vahvaa paikallisuutta. Wimp on käytössä vain Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Puolassa: aiemmin suunniteltu Suomeen laajentuminen ei siis ole vieläkään toteutunut. Olisiko Wimp sitten musiikkipalveluiden runsauden pulassa erityisen huomion arvoinen?

Suoratoistopalveluiden kanssa olen palloillut viime aikoina Spotifyn ja Deezerin välillä. Periaatteessa samaa asiaa ajaa myös Windows 8:n ja Windows-puhelimen kanssa pelaillessa pari kuukautta kokeiltu Xbox Music Pass, jota tosin tulee käytettyä enemmän musiikin tallentamiseen kuunneltavaksi ilman verkkoa. Spotifystakaan ei ole tullut maksettua enää vähään aikaan, koska Deezerin sai vielä taannoin kännykkään Spotifya helpommin ilman luottokorttia. En ole nyt tarkistanut tilannetta, mutta Spotify Premiumia ei siis aiemmin saanut maksettua PayPalilla, Deezer taas kelpuutti sen myös mobiilikäytön sisältävän tilin maksamiseen. Näin tutuimpana vertailukohtana toimii nyt Deezer.

Wimp ei eroa Deezeristä hirveästi, WP-applikaatiot ovat vaaleine taustoineen pitkälti samannäköisiä ja valikkorakeinteiltaan vastaavanlaisia, jos tiilityylille uskollisesti rakennetut sovellukset nyt yleensäkään voivat hirveästi erota. Molemmista on saatavilla myös Windows 8:n Metro-applikaatiot, jotka myös ovat pitkälti samasta puusta. Spotifyn linjoilla Wimp toimii työpöytäkäytön suhteen: selaimessa toimivasta Deezeristä eroten se toimii Adobe Air -tekniikalla rakennetussa työpöytäsovelluksessa. Valko-lila käyttöliittymä on siisti, mutta ei yhtä liukkaasti toimiva kuin Spotify. Hyviä ideoita on sovellettu mm. soittojonon hallinnassa: kappaleita voi viskoa jonon alkuun tai loppuun. Mitä valikoimaan tulee, Wimp tarjoaa hyvin soittolistoja norjalaisesta musiikista, ja tarjolla on ainakin joitakin norjalaisten bändien livelevyjä, jotka puuttuvat muista suoratoistopalveluista. Valikoimalla on silti vähän hankala kilpailla, koska myös ranskalainen Deezer tuntuu hanskaavan pohjoismaisen tarjonnan Spotifysta nyt puhumattakaan.

Wimpissä (ainakin perustilillä) hiertää kuitenkin vähän sen käyttö periaatteessa vain yhdellä laitteella kerrallaan. Sovelluksen käynnistäminen puhelimessa kirjaa tilin ulos työpöytäsovelluksesta, ja marssittaa käyttäjän seuraavalla kerralla kirjautumisruutuun. Wimp tapaa työpöydällä myös välillä unohdella tunnuksia. Työpöytäsovelluksen ominaisuuksiin kuuluu myös se, ettei musiikki jää taustalle soimaan, kun ikkunan sulkee, vaan ruksi sammuttaa koko ohjelman. Toiseen suuntaan homma toimii paremmin, puhelinsovellus tuntuu pitävän tunnukset tallella. Kännykässä ollaan jonkin verran voitolla verrattuna Deezeriinkin, jonka yhteys jostain syystä takkuaa toisinaan.

Onko Wimp mistään kotoisin? Lyhyt johtopäätös: Windows-puhelimessa se on Deezeriä varmemmin toimiva sovellus jonkin verran pohjoismaisemmalla valikoimalla. Työpöydällä se ei Deezerin selainkäyttöliittymää kuitenkaan pese, ja mobiilikuuntelun aiheuttamat uloskirjaamiset tuntuvat turhilta rajoituksilta palvelussa, josta maksaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tilin luominen Wimpiin edellyttää puhelinnumeroa kohdemaassa. Ainakin Norjassa tämä mahdollistaa luottokorttien lisäksi maksamisen puhelinlaskun kyljessä. PayPalia Wimp ei kelpuuta ensinnäkään, siitä omassa käytössäni pitkä miinus.