Higher ground

Jonkinlaiset vaelluskeikat ovat olleet suunnitelmissa jo pidempään, ja viikonloppuna sellaisten aloittamiselle tulikin hyvä tilaisuus, kun eräs vaihto-opiskelija alkoi kerätä porukkaa Fløya-nimisen jyrkänteen valloittamiseen. Kohde sijaitsee aivan kaupungin vieressä, ja gondolihisseineen se onkin turistinähtävyys, josta voi hyvin aloittaa kaupungin lähiympäristön tutkimisen. Hissin sijaan päätimme neljän hengen seurueella kävellä huipulle. Sinänsä tolkuttomasta voimainkoitoksesta ei kuitenkaan ollut kyse verrattuna vaikkapa vähän enemmän aikaa vievään kaupungin vastakkaisella puolella sijaitseville tuntureille vaeltamiseen, mitä toinen vaihtareista kerätty ryhmä myös samana päivänä oli lähtenyt kokeilemaan.

Ylös kapuaminen ei virallista polkua pitkin tuottanut juurikaan ongelmia, ja ylhäällä olimme varmaankin n. tunnissa. Enemmän aikaa kului huipulla valokuvailuun, sillä vaikka olikin pilvistä, on päivien piteneminen oleellisesti innostanut myös pitämään kameraa mukana ulkona liikkuessa. Tässä muutamia kuvia lauantailta:

Lauantain ulkoilu innosti suunnittelemaan retkiä tulevina viikonloppuina vähän kauemmaksikin. Seurueen löytäminen ei tunnu olevan mikään ongelma, jos samana päivänä lähdössä on useampiakin kilpailevia retkikuntia, kuten lauantaina oli. Myös vastapäisten vuorten valloittajat selvisivät reippailusta kunnialla takaisin kotiin. Huippujen valloituksen lisäksi keskustasta poistumiseen hiillostavat tällä hetkellä voimakkaasti vähän kauemmaksi luontoon sijoitellut geokätköt. Olen myös alkanut harkita suksien vuokraamista tätä tarkoitusta varten. Katsotaan, mitä keksitään: pohjoinen maisema innostaa jo ihan vaihtelunkin vuoksi seikkailemaan eri tavoin lumihangilla.

Vuoriston hiljaisuutta voit vielä kuunnella tästä foundbitesta.

Revontulijahti

Keskiviikkoillan (22.1.) näkymät taivaalla klo 22 jälkeen:

#Waffletime @ Café Bodega

Vohveleita, vohveleita kaikkialla! Pari viikkoa sitten Norjaan saapuessani koin suuren valaistumisen norjalaisten ja vohveleiden suhteesta. Kentälle laskeutumisesta ehti kulua reilu tunti, kun kauhoin jo taikinaa vohveliraudalle. Tämä ei kuitenkaan ollut pelkästään hotellin käsitys norjalaisesta iltapalasta, vaan siitä lähtien vohveleihin on tullut törmättyä päivittäin. Sinänsä jännää, että niitä pidetään täällä erityisen paikallisena erikoisuutena, joiden ääreen vaihtarit kuuluu ensimmäiseksi houkutella. Tästä ei kukaan osannut varoittaa mitenkään ennen lähtöä. Vohveleitahan tietysti kaikki ovat syöneet, mutta mitä niiden päälle laitetaan?

Kaikkea!

Hilloja, juustoja, suklaata

Vohveleiden kohtalo erottamattomana osana omaa vaihtarivuottani sinetöityi, kun järjestin itseni talkoolaiseksi Café Bodegaan. Ryhmä vapaaehtoisia pyörittää siis opiskelijoiden vohvelikahvilaa, jossa ihmiset notkuvat luentojen välissä. Itse olen työvuorossa tiistaisin, ja aloitin hommat eilen. Suunnitelmani on soluttautua tätä kautta paikalliseen opiskelijajärjestötoimintaan (Studentsamfunnet) ja päätyä horisemaan norjaa. Toki myös englantia paikan päällä käytetään paljon, koska kahvila on vaihto-opiskelijoiden suosiossa. Bodegassa hengailu voittaa kyllä asuntolaan jumittumisen kevyesti, koska tiskin takana pysyy hyvin ajan tasalla siitä, mitä yliopistolla tapahtuu. Muita etuja vapaaehtoiselle ovat työvuoron aikana ilmaiset vohvelit sekä aina poiketessa ilmaiset kahvit. Varsinkin jälkimmäisestä on tässä pimeydessä paljon iloa. Vaikka auringon paluuta juhlittiinkin jo eilen, kuluu päivän pitenemistä odotellessa paljon kofeiinia.

Harvinainen näky: vähän väkeä Café Bodegassa

Eilen Cafe Bodegassa kuhisi opiskelijoiden lisäksi myös Arctic Frontiers -tapahtuman kansainvälistä vieraita. Kravatin ja puvun kanssa vierailu ei ole tyypillisin tapa kokea Bodegaa, mutta juuri meidän mestan valitseminen kaikista kampuksen kahviloista miellytti. Kampuksella on AF:n johdosta muuten tällä viikolla kuullut myös paljon suomea: mm. BusinessOulun edustajat ovat esitelleet Tromssaan avattavaa Suomi-taloa.

Ai niin, koska työvuoroni oli vasta tiistaina, pääsin käpälöimään kahvilan soittolistaa David Lynchin syntymäpäivän (20.1.) kunniaksi päivän myöhässä:

God, I love this music! It is so dreamy! - Audrey

Ja tietysti, when I visit Café Bodega:

Det er meg du vil ha / Our Vinyl Weighs A Ton

Tromsø internasjonale filmfestival -viikko lähestyy loppuaan, ja omissa festarisuunnilmissa jäljellä on oikeastaan enää huominen Hayao Miyazakin The Wind Rises. Viikon aikana tuli nähtyä niin lyhytelokuvia ulkonäytöksenä kuin dokumentteja saamelaisesta kulttuurista. Kaksi elokuvaa ansaitsevat kuitenkin omat esittelynsä: kohuttu Det er meg du vil ha ja musadiggarivalinta Our Vinyl Weighs A Ton: This Is Stones Throw Records.

1. Det er meg du vil ha

Det er meg du vil ha on tositarinaan pohjautuva 53 minuutin sukellus 15-vuotiaan oppilaansa kanssa suhteen aloittaneen naisopettajan maailmaan. Pääosaa esittää Andrea Bræin Hovig, jonka näyttelijäsuorituksen varassa pääosin yhdestä pitkästä mustavalkoisesta (fiktiivisestä) opettajan haastattelusta koostuva elokuva joko kaatuu tai kohahduttaa. Pelkistetty esitystapa on suorastaan pelottavan dokumentaarinen ja jättää miettimään, mitä ihmettä juuri tuli katsottua: mikä elokuvassa vastasi tositarinaa, ja miten siihen pitäisi suhtautua. Ja tärkein kysymys: entä onko Det er meg du vil ha sosiaalipornoa? Ainakin kolmen päivän loppuunmyytyjen näytösten katsojat halusivat palansa tarinasta, jossa tapahtuu kaikki, mitä ei pitäisi tapahtua.

 
Det er meg du vil ha -traileri

2. Our Vinyl Weighs A Ton: This Is Stones Throw Records

Our Vinyl Weighs A Ton on dokumetti legendaarisesta Stones Throw Records -levy-yhtiöstä. Peanut Butter Wolf -taiteilijanimellä tunnettu perustaja Chris Manak on jonkinlainen oman alansa nero musiikillisten lahjakkuuksien löytämisessä, ja Our Vinyl Weighs A Ton antaa hänen lisäkseen suunvuoron monelle hänen kanssaan työskenneelle artistille. Vuonna 1996 perustetun yhtiön päälinja on ollut hip hopin julkaiseminen itsenäisesti. Monet muutkin tyylit ovat sittemmin löytäneet kotinsa Stones Throw -nimen alta. Suosittelen dokumenttielokuvaa erityisesti musiikin ja henkilöinä kiinnostavien artistien (J Dilla, Madlib) johdosta ja/tai kaikille indie-musiikkibisneksestä kiinnostuneille.

Dokumentin musiikkeja selaillessani törmäsin vielä J Dillan 

musiikkivideoon, joka on kuvattu Suomessa!

3 × 10 op = kevään lukujärjestys

Tällä viikolla alkoi viimeinenkin niistä kolmesta 10 opintopisteen kurssista, jotka muodostavat kevätlukukauden opintoni. Luvassa on täältä siis 30 oparin kattaus, jonka lisäksi suoritan vielä pari juttua kotiyliopistolle. Jos kaikki menee putkeen, ei opintojen etenemistä ainakaan määrällisesti tarvitse murehtia. No, luonnollisesti kurssisisältöjä peilailtiin jo syksyllä Turun yliopiston pohjoismaisten kielten opintotarjontaan, ja periaatteessa kaikelle onkin paikkansa maisterivaiheen opinnoissani. Ilahduttavaa tällä viikolla on kuitenkin ollut havaita, että myös käytännössä kaikki kolme kurssia napsuvat lähtökohdiltaan opintoihini täydellisesti. Kurssit ovat kaikki sellaisia, että niihin olisi ollut loogista jatkaa suoraan joululoman jälkeen, jos ne olisi järjestetty Turussa. Pakka näyttää tältä:

• Kurssi nykynorjan rakenteesta: käydään läpi norjan muotorakenne ja lauseoppi perusteellisesti.
• Kurssi vanhasta kielestä: opiskellaan muinaisskandinaavia/muinaisnorjaa ja sen kehitystä.
• Kurssi kielen muutoksesta: luvassa teoriaa kielenmuutoksista ja konkreettisten tapausten läpikäyntiä.

Nykynorjan rakenne tarkoittaa, että norjasta tulee kolmas kieli, jonka kieliopillisen rakenteen opiskelen kielitieteellisen materiaalin kanssa alusta loppuun saakka. Vastaava paketti on useampaan kurssiin jaettuna jo tullut käytyä läpi suomesta ja ruotsista. Esimerkiksi norjan lauseopissa on tietysti paljon yhteistä ruotsin kanssa, mutta sisältö on huomattavasti kotiyliopiston ruotsin kielen rakenteen opetusta deskriptiivisempään kuvaukseen keskittyvää. Tämän kurssin olisin tahtonut joka tapauksessa käydä, koska pakollisena kurssina suoritettu norjan esittely naapurikielenä ei itse kielen rakenteen selvittelyyn näin perusteellisesti edennyt. Kiitän jo nyt: kurssikirja Grammatikk: Syntaks og morfologi med norsk i sentrum on hyvä.

Vanhan kieleen ja sen kehitykseen perehtyminen on myös tuttua kotiyliopiston ruotsinopinnoista, mutta kun tarkoituksena on mm. pystyä kääntämään muinaiskielistä materiaali nykynorjaksi ja analysoida sen kieliopillista rakennetta, ei missään nimessä voi sanoa, etteikö kielihistoriaa arvostettaisi opetusohjelmassa korkealle. Veikkaisin tästä irtoavan myös kevätlukukauden kovimmat haasteet: kielihistorian kurssit ovat varmasti aina ja ikuisesti työläitä, mutta toisaalta tarkoituksenani on keskittää molemmat graduni menneen kielen tutkimukseen, joten perusteet on parempi opiskella ajoissa. Tämä tuntuisi myös sopivan heittämällä syventäväksi jatko-osaksi em. ruotsin historian kurssille.

Kiele nmuutosten opiskelu on ehkä näistä kolmesta mielenkiintoisin kurssi, koska yksin tämän teoriasta lähtevää kurssia ei Turussa ole tullut tarjolle. Tästä tulee siis kevään erikoistumiskurssi. Materiaalina on kielitieteellisten artikkelien lisäksi myös kveenin ja norjan kohtaamista käsittelevä kirja. Sekä suomen että pohjoismaisten kielten opiskelijana tässä kohtaa voi kokea jonkinlaisen ympyrän sulkeutumisen - vaihtoon tuli lähdettyä alun perin vain skandinaavisten kielten tutkimukseen tähdäten, mutta yhtäkkiä ollaan jälleen vahvasti tekemisissä suomen peräpohjalaisiin murteisiin liittyvän kielen kanssa.

And everything goes back to the beginning.

Noin yleisesti opetus on hyvin samantyylistä kuin Turussa: kun pohjoismaisia kieliä on jo opiskellut aineopintoihin saakka ruotsiksi, ei norjaksi opetettu kielitiede itsessään kauhean kaukana aiemmista opinnoista ole. Oppituntien lisäksi luetaan artikkeleja tai kurssikirjallisuutta, ja tavallisesti kurssisisältöihin kuuluu myös ryhmätöitä. Aiemmista opinnoista poikkeavaa on kuitenkin 10 opintopisteen laatikoiden koko, joka saa kotiyliopiston tavalliset 2–4 opintopisteen kurssit näyttämään pieniltä. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä toimii. Raportoin kokemuksistani myöhemmin, ehkä haastattelen myös paikallisia opiskelijoita siitä, miten he järjestelmän kokevat. Kurssithan voivat kyllä täälläkin mennä päällekkäin, mikä aiemmin muutti myös yhtä kolmasosaa suunnitelmistani.

Olen siis todellakin ensivaikutelman perusteella tyytyväinen valitsemiini kursseihin. Mitään tyhjiä arpoja tai löysäilyluentoja ei lukujärjestykseen päätynyt, vaan kasassa on 30 opintopisteen edestä kielioppia ja kielihistoriaa - kursseja, jotka täydentävät kotiyliopiston kurssitarjontaa pohjoismaissa kielissä.

Elävää kuvaa ja opiskelijajärjestötoimintaa

Tromsø intenasjonale filmfestival alkoi eilen, ja koko kaupunki kuhisee elokuvaintoilijoita! Myös vaihtareille tapahtumaa on mainostettu paljon, ja onpa joku lähtenyt festaritalkoolaiseksikin. No, ylipäänsä yliopistolla on ihan mahdoton olla törmäämättä tapahtumaan, sillä  TIFF-ohjelmalehtisiä ja -lehtiä jaetaan ympäri kampusta. Sama tilanne on keskustassa: mainoslakanat ovat olleet näyttävästi esillä koko täällä pyörimäni ajan. Suuri tapahtuma on siis kyseessä. Itse en kuitenkaan vielä eilen ehtinyt tapahtumapaikoille, koska oli muita hommia. Suunnitelmani on aloittaa leffaviikko tänään.

 Our Vinyl Weighs a Ton-dokumenttielokuvan traileri

Ohjelmatarjonta festivaaleille on sitä kokoluokkaa, että kaikkea ei mitenkään voi ehtiä katsastaa. Oikeastaan leffojen valinta olisi kannattanut aloittaa jo ainakin viikko sitten, sillä liput ovat jo joistain näytöksistä loppuneet. Yksi minua eniten kiinnostaneista elokuvista on Stones Throw -levy-yhtiöstä kertova Our Vinyl Weighs a Ton, joka olisi tarjolla tänään myöhäisillan näytöksenä. Olin jo keräämässä porukkaa jakamaan taksia paluumatkalle, mutta muuan neuvokkaan vaihtarin ansiosta paljastui, että elokuva esitetään myös osana festivaalien kampusnäytössarjaa yliopistolla tänään - ilmaiseksi! Muutoin aion keskittyä pääasiassa pohjoismaisiin elokuviin. Jonkinlainen kiinnostuslistan luonnos näytti tältä:

• Our Vinyl Weigs a Ton
• Det er meg du vil ha
• Brev til kongen 
• Meg eier ingen
• The Wind Rises (Hayao Miyazaki!)
• Why Don't You Play in Hell
• Jag stannar tiden
• joku ulkoilmanäytöksistä

Festivaalilehden opas elokuvien valitsemiseen kahvilassa

Elokuvien lisäksi vapaa-aikaa voi aina ja kaikkialla hävittää opiskelijajärjestötoimintaan. Pestauduin Studentsamfunnetin vapaaehtoiseksi pyörittämään vohvelikahvilaa joinain päivinä, ja harjoittelu hommaan alkaa tänään. Työsuhde-etuina pääsee ryystämään ilmaista kahvia ja puhumaan norjaa (nyt joku irvileuka tietysti kysyy, eroaako tämä jotenkin turkulaisesta ainejärjestöelämästä...). Kuulostaa ihan kätevältä tavalta soluttautua paikalliseen opiskelijajärjestötoimintaan. Tämän ohella kiinnostaa myös paikalliseen ylioppilaslehteen, Utropiaan, kirjoittaminen.

Niin, mihin se eilisilta sitten meni? Kannan verkkosivujen uusimiseen tietysti! Sivujen ulkoasu ja julkaisujärjestelmä alkoivat molemmat olla sen verran iäkkäitä, että vaihdoin tilalle Wordpressin uusimmalla versiolla toimivan kokonaisuuden Fizz-nimisestä teemasta modaillen. Kaikenlaista säädettävää ja täydennettävää sivuille vielä jäi, mutta onhan tuo nyt helppokäyttöisempi kuin edellinen - niin lukijalle kuin ylläpitäjälle.

Lumikide, uniikki pophiutale

Mainosjuliste, joka koristaa nyt huoneeni seinää

Yliopiston ilmoitustaulut täyttyivät viikolla keikkajulisteista, joita suomalaisena vaihtarina oli vähän hankala olla huomaamatta. Keikalle perjantai-illaksi johonkin keskustan ravintolaan oli tulossa Lumikide-niminen yhtye. Unenomaista suomipoppia? Ei. Yhtye on täysin norjalainen, ja nimi on valittu Googlen löytämästä listasta suomalaisia sanoja. Unenomaista kokeilevaa poppia tarjolla joka tapauksessa oli, ja nimivalinnan mielenkiintoisen tarinan vuoksi keikan tsekkaaminen alkoi kiinnostaa. Keskustassa tuulettuminen houkutti muutenkin, sillä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatio-ohjelmassa alkoi olla jo tarpeeksi kampuksella oleilua. Opiskelijabaari Bazingan vaihtaribileiden sijaan perjantaina kutsui Bastard-niminen mesta ja ensimmäinen keikkakokemus Tromssassa.

Martin Miguel Almagro Tonne (laulu ja kitara), Axel Skalstad (rummut), Birgitta Alida Hole (laulu ja synat)

Väkeä pieni paikka veti paljon, ja keikan alkaessa tupa olikin aivan täynnä. Onnistuin kuitenkin seikkailemaan itseni melkolailla eturiviin napsiakseni myös muutaman kuvan bändistä. Musiikillisesti Lumikide on kovatasoinen kokoonpano. Ainakin keikalla päättelin kaikkien kolmen olevan koulutettuja muusikoita, ja erityisesti koko keikan laivan lailla läpi keinunut rumpali jäi mieleen todennäköisenä jazzin tuntijana. Soundcloud-profiilin mukaan kaikkien jäsenten tausta itse asiassa onkin jazzissa ja improvisaatiomusiikissa. Kappaleet vaihtelivat kevyestä unenomaisesta ja haavoittuvasta popista vaihtoehtorockimpaan ja repivämpään ilmaisuun. Suurellisimman vastaanoton yleisöltä sai kappale Breaking You Down, jota ilmeisesti on viime vuonna huomioitu myös radiossa. Keikka kokonaisuudessaan jätti oikein hyvän maun. Vierailu keskustan musiikkitarjonnan pariin perjantaina oli täydellinen valinta!

Lumikide on keikkaillut ahkerasti ympäri Norjaa aina huippuvuorille saakka. Sinänsä kutkuttava ajatus olisi saada yhtye myös Suomeen. Jo nimivalinta ja sen erikoinen tarina riittävät varmasti herättämään mielenkiintoa, mutta jäsenten ammattitasoisen soittotaidon ja lämpimänhaikeiden kappaleiden kanssa bändillä on joka tapauksessa eväitä valloittaa kuulijakuntaa pohjolaa pidemmältäkin. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa EP:tä.

Lumikide Soundcloudissa: https://soundcloud.com/lumikide

Velkommen til Tromsø

Täällä ollaan, uudessa kodissa ja uudessa yliopistossa! Finnair toi Tromssaan 6.1. maanantai-illaksi, ja siitä eteenpäin on lähinnä juostu paikasta toiseen, koska selviteltävää ja järjesteltävää on riittänyt päivätöiden mitalla. Aivan ensiksi pikavauhtia sai kävellä lähes lähimmäksi arvotulta pysäkiltä kaikkien laukkujen kanssa hotellille, koska saapumisajaksi oli erikseen sovittu 22.00. Tätä ennen kulkuvälineeksi lentokentältä oli valikoitunut paikallisliikenteen bussi, jolla matkustaminen muuten yksittäislipuin on pidemmän päälle kohtuuttoman kallista (yli 5 euroa, tunnin vaihtoaika). Jalkautuessa tuli nähtyä sen verran keskustaa, ettei oikeaan paikkaan saapumisesta ollut epäilystäkään. Ihan hirveästi tämän enempää keskustaa ei kyllä ole vielä ehtinyt tutkia: viikonloppuna viimeistään!

Kampuksella suunnistamiseen pääsi tutustumaan tiistaina 7.1. jo ennen aamukahdeksaa, koska ensimmäinen tunti alkoi klo 8.15, eikä salin paikasta ollut ihan tarkkaa tietoa: siispä hotelliaamiaisen kautta kiireesti bussilla kohti tulevaa kotia. Oppitunti löytyi helposti, eikä norjankielinen opetus ollut mitenkään erityisen hankalaa seurata. Tiistaina alkanut kurssi käsittelee muutenkin norjan kieltä lauseopin näkökulmasta, jonka termistö on jo kahden kielen opiskelusta melko tuttua. Muut kurssilaiset olivat järjestään paikallisia opiskelijoita. Tunti oli heillekin tietysti lukukauden ensimmäinen. Ilmeisesti joku opiskeli myös suomea sivuaineena.

Tunnin jälkeen takaisin keskustaan hotellille matkalaukkua noutamaan ja huonetta luovuttamaan, minkä jälkeen suuntasin paikallisen opiskelija-asunnoista huolehtivan organisaation palvelutiskille hakemaan avaimia omaan asuntooni. Ennakkotietona asunnosta oli lähinnä sen sijainti ihan yliopiston vieressä ja pari jonkun aiemman vaihtarin blogista bongattua kuvaa, mutta ihan iloinen yllätyshän tämä oli: kohde käsittää muutaman asuntolamallisen talon, ja ainakin oman huoneeni yhteydessä on oma kylpyhuone. Yhteiskeittiöt ovat isohkoja ja ihan hyvin varustettuja. Asuntoloissa asuu jonkin verran paikallisia opiskelijoita, mutta tähän mennessä on tullut jututettua lähinnä vaihtareita, suomalaisiakin.

Tiistaina tuli valokuvailtua lähinnä pimeyttä.

Loput päivän aktiivisista tunneista menivät opiskelijakortin ja -tunnuksen kanssa tuskaillessa. Jostain syystä en ollut lainkaan mukana yliopiston rekistereissä. Loppiaisen jälkeen paikalla ei myöskään vielä oikein ollut kaikkea henkilökuntaa, joten vastaanottojen ja tiskien välillä palloilu jäi tuloksettomaksi. Se, että tiedonvälitys joskus katkeaa, ei kait sinänsä ole mitään uutta auringottoman taivaan alla, mutta epävarmuus esimerkiksi opinto-oikeuden olemassaolosta kalvoi kyllä paatunuttakin kopoa loppupäivän ajan. Eli n. iltapäiväviiteen, jolloin keho päätteli kaiken matkustelun jälkeen, että pimeyden perusteella on selkeästi yö. Yöllä kuuluu nukkua. Zzzzzz.

Sen lisäksi, etten yliopiston näkökulmasta ollut olemassa, paljastui muutakin jännää: koska kyseessä on oppiaineiden välinen vaihto, ei yliopistolta myöskään tiedotettu aikaisemmin kansainvälisten opiskelijoiden vastaanotto-ohjelmasta. Sellaista oli kuitenkin luvassa vasta eilisestä keskiviikosta 8.1. alkaen, joten mukaan ehti hyvin. Keskiviikko menikin kokonaisuudessaan aloitusluennoilla, joilla käytiin läpi vaihtelevasti tuttua ja elintärkeää uutta asiaa. Mainittakoon, että esittäytymässä kävi myös shakkikerhon edustaja, koska kaupunki isännöi tämän vuoden shakkiolympialaiset. Ja luonnollisestikaan yliopistoon ei voi tulla kuuntelematta IT-tukihenkilön vahvalla läpänheitolla maustettua luentoa siitä, mitä tietokoneilla kannattaa tai ei kannata tehdä. Loppupäivän kohokohta oli vierailu kv-tuutorien johdolla paikalliseen ostoskeskukseen (Jekta Storsenter), josta hankittiin edulliset tyynyt ja peitot (ilman niitä nukkumisesta kyllä puuttui jotain). Samalta reissulta nappasin kaamosvirvokkeeksi pullon kalanmaksaöljyä.

Selvittely opiskelijatunnuksista jatkuu yhä. Pääsin eilen vastaanotto-ohjelman tauolla täyttämään uudestaan hakupaperit, jotta kadonneet tiedot saadaan niistä poimittua opiskelijarekisteriin. Periaatteessa ongelmat saadaan jo sillä sen puolesta hoidettua, että voin pian aktivoida kaikki sähköiset palvelut ja lyödä kurssi-ilmoittautumiset lukkoon. Myös jonkinlainen opiskelijakortti pitäisi olla haettavissa jossain vaiheessa, jotta pääsee lainailemaan kirjoja. Säätämistä on kuitenkin luvassa mm. kurssien kanssa. Yliopiston järjestelmissä ei varmaan ole minkäänlaista tietoa siitä, mitä kursseja olen aikoinaan merkinnyt suoritettavaksi. No, jos ei muuta, niin ainakin lauseoppia on luvassa!

Ai niin, tiistai-iltana olisi kuulemma ollut revontulia. Nukuin onneni ohitse.

Mutta bussikortti tuli! Matkustaminen kuukausikortilla
 on huomattavasti halvempaa.

Mitä tapahtuu?

Aloitin Tromssan kevään 2014 tapahtumatarjonnan kyttäilyn netistä jo syksyllä, koska luonnollisestikin kiinnostaa, mitä ainutlaatuista kaupungissa tapahtuu juuri silloin kuin itse olen paikalla. Lähden siis vaihto-opiskelijaksi Tromssan yliopistoon (UiT, Norges arktiske universitet) kevätlukukauden ajaksi ja tarkoituksenani on opiskella mm. norjaa ja pohjoismaista kielihistoriaa. Koska tämän ohella toivottavasti kuitenkin jää käytettäväksi vapaa-aikaa, aion tarkistaa ainakin näihin kahteen liittyviä tapahtumia:

1. Tromsø Internasjonale Filmfestival

Tromssassa vietetään elokuvafestivaaleja 13.-19. tammikuuta. Törmäsin tapahtumaan Twitterissä, jonka mukaan vuonna 2014 kyseessä ovat 24. festarit. Tarjolla on pitkä liuta indie-elokuvia ympäri maailmaa, ja joukossa on myös suomalaista kontribuutiota. Tapahtuman järjestämiseen osallistuu jollain tapaa myös yliopisto. Vähän niin kuin Kinokult Turussa? Jotain todella isoa ainakin! Pyrin olemaan paikalla raportoimassa ainakin yhtenä päivänä.

2. Grunnlovsjubileet

Vuosi 2014 on yhtä juhlaa Norjan 1814 kirjatulle perustuslaille, jolle ikää tulee tasan 200 vuotta. Suurin juhliminen tapahtunee 17. toukokuuta, joka on Norjan kansallispäivä juurikin perustuslain allekirjoituspäivän 

mukaisesti. Juhlavuoteen liittyviä menovinkkejä riittää kuitenkin koko vuodelle ympäri maata, ja esimerkiksi Tromssassa tämän johdosta on tarjolla kulttuuria. Katsotaan, minne päädytään. Juhlavuotta on hypetetty ihan siististi toteutetuilla verkkosivuilla (linkki yllä).

Pakkaamista (osa 2)

Kaikki osat loksahtelevat kohdilleen nyt: tein parin päivän visiitin Turkuun, ja hain viimeiset tavarani sieltä. Nyt kaikki ruumaan menevä on yhdessä paikassa, Kankaanpäässä siis. Ja oikeastaan jo pääosin matkalaukussa. Silkkaa voittoa! Todellakin, pakkaaminen on aiheuttanut melkoisen määrän kuumottelua, kun esimerkiksi osa vaatteista yms. on ollut Turussa ja osa täällä, osa pyykättynä ja osa pyykissä. Vielä enemmän muistettavaa tuotti kasassa avaimia ja papereita, joita on pitänyt palautella Turussa milloin minnekin. Niin, entä jos vaikka ainejärjestöni toimiston avain lähtisikin vahingossa puoleksi vuodeksi Norjaan? Juuei. Ei siinä mitään, jos nyt asusteista jotain jää vahingossa Suomeen, ihan varmaan jääkin, mutta minkään vielä Suomessa hoidettavan asian unohtamista en niskaani halua. Nyt kaiken pitäisi kuitenkin olla, kuten suunniteltu: kruunuja vaihdettu, vanhan kämpän avain Ylioppilaskyläsäätiöllä, Kannan tavarat toimistolla, vuoden pöytäkirjat tsekattu läpi ja mm. kameralaukku vihdoin Kankaanpäässä valmiina pakattavaksi. Jo on aikakin, sillä lähtö Norjaan koittaa maanantai-iltana. Eli huomenna!

Turun visiittiin kuului myös ainejärjestöhallituksen virkistäytyminen. Saunontaa ja Imago-lautapeliä sisältänyt ilta pisti kyllä hyvin pakettiin koko vuoden 2013 opiskelijajärjestötoiminnan. Samalla tuli suunniteltua paria villiä ideaa suomen kielen opiskelijoiden Kieleke-lehden julkaistavaksi. Ja ei, ei mitään vaihtoon liittyvää (siitä kirjoittamisen olen luvannut muistaakseni jo joskus aiemmin). Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Pakkaaminen alkoi näin: ensin kaikki Kankaanpäästä löytyvä
laukkuun kasalle, sit mietitään järjestystä.

Kunnolla tyypillistä matkaluettavaa mukaan? Onnistuu, arvotaan näistä.

Myös noloja jouluneuleita karnevalisoiva Hundredth-bändipaitani
oli vihdoin saapunut Turun postiin. Napataan laukkuun!

Turun yliopistolla rakkaimmaksi(?) rakennukseksi muodostunut
Fennicum piti vielä käydä hyvästelemässä.

Kun nyt Hundredthiin (semmosta melodic hardcorea) päästiin,

"now is my time to escape this weathered town":

Avain Engelsforsin kohtaloon: Nyckeln (2013)

Joululoma on em. läppäriprojektin ohella kulunut pitkälti kyläillessä ja ihmisiä viimeistä kertaa ennen lähtöä tapailemassa. Ja suunnitellessa. Ja vielä hoitamattomien hoidettavien asioiden listaa kauhistellessa. Lopulta pakatessakin! Asiasta vesipasuunaan taas: Ainoa vaihtoon lähtemiseen liittymätön tavoitteeni joululomalle oli lukea loppuun Sara Bergmark Elfgrenin ja Mats Strandbergin kirjoittama Nyckeln, joka ilmestyi marraskuussa. Kyseessä on kolmiosaisen Engelsfors-fantasiasarjan päättävä teos. Yli 800-sivuisessa kirjassa oli kyllä lukemista, mutta varsinkin loppupuolisko veti nenän tiukasti kirjaan kiinni. Nyt se on sitten loppu.

Se, että päädyin lukemaan aiemmat osat (Cirkeln ja Eld, suomennettu yllättävästi nimillä Piiri ja Tuli), oli lähinnä sattumaa. Euroviisureissulla Malmössä käydessäni tuli poikettua muutamassakin kirjakaupassa, ja kun kruunuja lopulta oli jäänyt taskuun, nappasin paluumatkalla kirjat, joita jostain syystä mainostettiin Ruotsissa tuolloin hirveästi. Kuten sanotaan, loppu on historiaa, vai? No, tämän sarjan parissa tuli vielä kerran koettua sama tunne kuin Harry Pottereita ensimmäistä kertaa lukiessa. Sisällöltään Engelsfors-trilogia on kuitenkin vähän kovempi, ja käsitellyiksi tulevat niin itsemurhat, huumausaineet kuin alkoholi. Kirjoja on verrattu myös televisiosarjoihin Buffy, vampyyrintappaja ja Twin Peaks, eikä ihan perusteetta. Juonta en viitsi ryhtyä tässä ruotimaan alusta asti*, koska ensimmäisestä osasta ollaan jo sen verran kaukana, etten osaa yhtäkkiä arvioida, mikä olisi spoilausta. Hyvän tärpin siitä antaa Risingshadow-sivuston arvio ensimmäisestä osasta. Jos edellä mainitut vertailuteokset kiinnostavat eikä teinifantasia ällötä, kannattaa kokeilla.

Suomennettuna olen lukenut sarjasta vain ensimmäisen osan, enkä muista käännöksen herättäneen kummempia tunteita. Jossain siitä on käsittääkseni kuitenkin kerrontatyylin osalta maristu. Voi ihan hyvin olla niinkin, että ruotsinkielisessä alkuperäistekstissä on samoja ongelmia (ei-äidinkielisenä ahmijana en ensimmäisellä lukukerralla kiinnittänyt huomiota). Ei suomennos kuitenkaan huono missään nimessä ollut, mutta rohkeammilla ratkaisuilla olisi voinut päästä kauemmas liukuhihnakäännösten maailmasta. Esimerkiksi elähtänyt rokkitäti Mona Månstråle olisi voinut minun puolestani olla kreisisti Mona Kuunsäde. No, omalla kohdallani osa lukemisen magiasta tuli varmasti siitä, että motivoiduin lukemaan ruotsiksi. Kun juoneen on muutenkin kirjoitettu yhtä ja toista hoksailtavaa, oli lukeminen yhtä ymmärtämisen iloa! Vielä kun löytäisi jotain yhtä mukaansatempaavaa norjaksi...

Jos satut lukemaan tätä vuodatusta kaksi ensimmäistä osaa kahlanneena ja kolmannen käännöstä odottaessa, voin kertoa, että potti räjähtää. Viimeinen osa tuo juoneen muutaman todella kiinnostavan sivuhenkilön, joista haluaisi lukea enemmän (Boba Fett Death Noten Matt -ilmiö). Spin-off -materiaalia odotellessa: sarjaan liittyen julkaistiin jo vuoden 2013 alussa sarjakuva-albumi, ja esimerkiksi toinen sellainen kelpaisi kyllä.

Sarjan aiemmat osat ja sarjakuva-albumi Berättelser från Engelsfors

*Jos kuitenkin satut liikkumaan Turun yliopistolla, voit myös etsiä käsiisi pohjoismaisten kielten opiskelijoiden ainerjärjestö Skandican Vindöga-lehden numeron 2/2013. Siinä esittelen sarjaa tarkemmin ruotsiksi. Lehtiä on ainakin ennen voinut lukea Jusleniassa pohjoismaisten kielten oppiaineen kirjastossa.