Minnelundvegen: Kitara lentokoneessa

Reilun viikon takaisen Norjaan paluun jälkeen tekemisestä ei ole suoranaisesti ollut pulaa. Sen ovat varmistaneet mm. uusi lumi (Suomen visiitin ajan täällä tuli ilmeisesti lähinnä vettä), aurinkoiset ulkoilukelit ja pitkä lista norjan kielioppiin, kielihistoriaan ja murteisiin liittyviä tehtäviä - opiskelu painottuu täällä itsenäiseen työskentelyyn pitkälti jo kieliaineen alkukursseista saakka. Puolensa on siinäkin: ainakin ryhmätyöskentelystä muiden opiskelijoiden kanssa tulee hyvin houkutteleva vaihtoehto tehtävien ratkomiseksi suunnitelmallisesti, ja tässä yhteydessä norjan puhumista saa taas harjoitella täyspäiväisesti.

Täysipäiväisesti on saanut harjoitella myös musisointia, sillä toin mukanani Suomesta akustisen kitaran. No, itse asiassa myös ostin sen Kankaanpäässä vietetyn viikon aikana varta vasten täällä rämpyteltäväksi. Syy: sain muutama viikko sitten Suomesta tiedon, että minut on liitetty kesällä mahdollisesti Kankaanpäässä soittavaan bändiin. Mukana tuli myös alustava biisilista. Koska julkiset musahommat ja säännölliset soittelut ovat jääneet vähän taka-alalle erilaisten opiskelijajärjestötehtävien johdosta, on varmaan parempi harjoitella perusteellisesti, jos aikoo lavalle nousta. Kyllä, vastasin kyllä, vaikka ilmoitus kitaristin paikasta ei ollut mikään kysymys. Eipä sillä, en minä pestiä kyllä muista itse hakeneenikaan. Toivotaan, että keikka toteutuu! Akustisen kitaran hankkiminen on muuten niitä asioita, jotka olisi pitänyt toteuttaa suosiolla jo aikaisemmin: lähes 24-vuotiaaksi saakka lainakitaroilla soitteleminen on varmaan jonkinlainen ennätys (pihistelyssä). Sähkökitaroitahan käsissä on ollut kohta kymmenen vuotta, mutta akustisen hankinta jäi lukiossa suunniteltuna riippumaan siitä, uskaltaisiko tilata netistä halvemmalla kokeilematta, laittaa soittimen rahdattavaksi Keski-Euroopasta saakka ja toivoa ehjänä perille saapuvaa koppaa. Ihan hyvällä menestyksellä kai näinkin kuulemma on toimittu, mutta yhden iltapäivän kokeilukierroksen jälkeen Cortin hankinta paikallisesta liikkeestä, Kankaanpään Musatalosta, tuntui oikeammalta valinnalta.

Soittimen ehjänä liikkumisesta huolehtiminen ei kuitenkaan päättynyt, vaan oikeastaan vasta alkoi tästä. Oletan monen kitaran kanssa reissanneen googlettaneen kokemuksia siitä, miten instrumentti on kulkenut lentokoneessa. Vastaushan on, ettei yksiselitteistä vastausta ole. Käytännöt ja lopputulokset vaihtelevat lentoyhtiöittäin. Usein kitara on määritelmällisesti liian suuri käsimatkatavaraksi, jolloin kohtalona on sijoittaminen ruumaan muiden laukkujen tapaan. Tällöin kotelon tulee kestää ennustamaton määrä kolauksia, siispä kova kitaralaukku. Toisaalta kaikista säännöistä huolimatta on aina poikkeuksen mahdollisuus, että kitaran saa turvallisesti mukaan matkustamoon, jos tilaa on. Internetin mukaan tämän järjestelyn mahdollisuudet taas voivat parantua mahdollisimman pienellä kotelolla, esimerkiksi pehmeällä kitarapussilla, jolloin kitara sopii paremmin hattuhyllylle. Poikkeusratkaisut varmistuvat kuitenkin vasta lentokentällä. Näin totesi myös Finnairin asiakaspalvelu, kun selvittelin asiaa ennakkoon, mutta samalla he lupasivat korkean todennäköisyyden sille, että matkustamossa on kyseisellä lennolla tilaa kitaralle laukkuineen - ylimääräisen matkalaukun paikkaa ei siis tarvinnut ostaa ennakkoon, vaan kohtalo jäi ratkaistavaksi portilla, josta kitara siirrettäisiin ruumaan tarpeen vaatiessa. Näin siis pakkasin kovan laukun pahimman varalle, mutta kaikki onnistui netin kauhutarinoita paremmin, kun kitara lopulta tuli mukaan matkustamoon ilmaiseksi. Jes!

Musiikki kiinnostaa yhä myös yleisön puolella, ja paikallisista konserteista tekisi mieli taas käydä tsekkailemassa kiinnostavia tapauksia. Eilen lavalle Tromssassa olisi noussut soundiltaan maailmanluokan poprock-akti Jadudah, joka tällä kertaa valitettavasti jäi näkemättä. Sen sijaan koetuksi tuli Tšaikovskin Jevgeni Onegin -ooppera – valintojen maailma, kuten sanotaan. Tammikuussa Tromssassa vierailleen Lumikiteen ura muuten etenee: yhtye sai esikoislevynsä äänitykseen ja tuotantoon rahallista tukea. Niin, hauskin olikin unohtua: Isac Elliot kävi Tromssassa lauantaina 15. maaliskuuta. Ilmaiskonsertti torilla johti lehtien povaamaan yleisöryntäykseen: ensimmäiset olivat olleet pitämässä eturivin paikkoja jo 6 tuntia ennen pääesiintyjän shown alkua, jota ennen esiintyi liuta norjalaisia nuorison suosimia artisteja.