Miten kieliä opitaan?

Viime viikkojen ajan olen lähinnä iloinnut yhä säännöllisemmästä, arkipäiväisemmästä ja ennen kaikkea yhä paremmin sujuvasta norjaksi keskustelemisesta. Kolmen kuukauden jälkeen opiskelukaverit kursseilla alkavat olla tuttuja, ja yhteisiä keskusteluaiheita löytyy myös akateemisen maailman ulkopuolelta. Sujuvasta kielenkäytöstä niissä tulee oikeastaan erityisen hyvä mieli, koska sanaston on joutunut opiskelemaan jostain muualta kuin lähdekirjallisuudesta tai luennoitsijaa kuuntelemalla, ja näin tuntee tehneensä jotain.

Sama ilmiö on tullut tutuksi ruotsia kielitieteellisesti opiskellessa: kursseilla oppii kyllä kuvailemaan sujuvalla suomenruotsilla esimerkiksi lauseenjäsennyksen toimintaa tai kielihistorian vaiheita, mutta lähestulkoon kaikki muu kielelliseen osaamiseensa täytyy kerätä omalla ajalla (tämä on erittäin hyvä tietää ennen minkään kielen yliopisto-opintojen aloittamista). En ole opintojeni aikana ollut mitenkään erityisen kiinnostunut kielen oppimisen tutkimuksesta, vaikka sekin on yksi tieteenaloista, johon mm. pohjoismaisia kieliä opiskellessaan voi erikoistua. Intensiivinen norjan kanssa työskentely täällä on kuitenkin antanut vähän potkua ajatuksiin siitä, mikä saa homman toimimaan.

Puhumallahan sitä kieltä opitaan, mutta koska kurssikavereita ei voi velvoittaa koko hereilläoloajan toimiviksi ilmaisiksi yksityisopettajiksi, olen kokenut ihan fiksuksi ajankäytöksi lehtien lukemisen sekä nyttemmin myös televisiouutisten seuraamisen täällä. Itsestäänselvyyksiä, mutta itse voin tunnustautua Suomessakin kohtuullisen huonoksi television katsojaksi ja lähinnä satunnaiseksi fyysisten lehtien selaajaksi. Tarpeeksi laajan joukon seuraaminen sosiaalisessa mediassa ajaa asian nopeammin. Ulkomailla pitää turvautua perinteisempiin medioihin. Kun tietää, miten maailma makaa, voi keskustella muustakin kuin A) opintojen sisällöstä tai B) vaihtariudesta (erityisesti jälkimmäinen käy vähän kuivaksi jo parin kuukauden jälkeen). Samalla oppii luonnollisesti aihepiirin sanastoa. Myös paikallisen kaunokirjallisuuden harrastaminen sivistää, mutta vain puolen vuoden vaihtoajan puitteissa tiiliskivien määrä jää rajalliseksi.

Koukku tulee tässä: itseä aivan oikeasti kiinnostavan ja itselle sopivaa vaikeustasoa edustavan vieraskielisen materiaalin etsiminen voi olla työlästä. Yritys-erehdys-menetelmällä läpikäyden se on sitä lähes poikkeuksetta. Kielenoppimista tukevien medioiden etsiminen selaillen on pahimmillaan käsityötä, jossa ei välttämättä nappaa heti eikä vielä vähän myöhemminkään. Kun mitään järkevää tai kiinnostavaa ei tunnu löytyvän, nousevat kädet pystyyn. Voiko tätä välttää? Ei, jos ei onnekkaasti tunne hyviä suosittelijoita. Turhauttavaa, mutta pakollista ja lopulta kuitenkin palkitsevaa. Koska Norjasta olisi tosi kurja palata osaamatta yhtään käytännön norjaa, on tämä tullut hyväksyttyä osaksi kielen oppimista. Se vie aluksi aikaa, mutta kuuluu projektiin. Kyllä, kielen oppimisen voi nähdä projektina, jonka alkupäähän kuuluu tietty määrä valmistelevaa työtä. Ammattipiireissä sitä sanottaisiin varmaan suunnitteluksi.

Vaihtoon lähtemisessä kaikkea muuta suunniteltavaa riitti kylliksi, ja norjankielisestä tv-ohjelmistosta tutuiksi ehtivät tulla lähinnä Skavlan ja Lilyhammer (molemmissa puhutaan itse asiassa paljon englantia). Muutoin ei ollut oikein hajuakaan, mistä aloittaa. Paikallista elämää oppikin ensimmäiseksi seuraamaan iTromso-lehdestä, seuraavaksi myös Nordlysistä. Näiden ja valtakunnallisten lehtien kanssa vähän arpomista tuotti julkaisujen profiloitumisen tunnistaminen. Netissä kaikki näyttivät iltapäivälehdiltä. Ihan hyvä muistutus siitä, mihin "katso kuvat"-otsikointityyli johtaa: näinköhän ulkomaalaiset suomen opiskelijatkaan heti verkkosivujen perusteella erottavat asialehtiä. Todellinen kultakaivos norjan opiskelulle on ollut Bergenin opiskelijaradio, joka julkaisee myös paljon kirjoitettuja juttuja. Artikkelit sukeltavat usein opiskelijaelämän ytimeen, esimerkiksi yhteisasumisen kauhuihin. Aivan parhaimmillaan artikkeli on yhdistetty sekä puhutusta ohjelmasta että sen lähes sanatarkasta kirjallisesta versiosta: esimerkiksi mafian historiastasta voi lukea ja kuunnella näin. Hoks? Kyllä: näiden kanssa voi opiskella lausumista kuin minkä tahansa oppikirjan ja CD:n avulla – ilmaiseksi!

Mitä tv-uutisten seuraamiseen tulee, ei totuus aina ole tarua eksoottisempaa. Esimerkiksi viime viikolla Norjassa on keskusteltu näistä tutuista aiheista: lääkäreiden oikeus kieltäytyä abortista, kuntaliitokset ja koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus. No, onhan näitä esimerkkeinä käyttäen voinut osoittaa, miten tutusta yhteiskunnasta tänne on tullut. Ei sillä, saman todisteluun kelpaavat kyllä myös Hele Norge baker (Koko Norja leipoo) ja Hver gang vi møtes (Vain elämää). Jälkimmäiseen liittyen minulla on myös teoria siitä, kuka on Norjan Jukka Poika.

Kiinnostavaa luettavaa norjaksi alkaa olla kasassa jo enemmän kuin aikaa käytettävissä. Tämän ansiosta norjankieliseen tulee tartuttua yhä matalammalla kynnyksellä myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi nyt luettavana on pitkään kirjaston fantasiaosastolta kyttäilty Siri Pettersenin Odinsbarn. Ravneringene-sarjan aloittavaa kirjaa on kehuttu paljon. Vaikka ensimmäisen sadan sivun aikana eteneminen oli kunnolla hitaanpuoleista, vilahti toinen satanen eilen iltapäivän aikana juonen saavuttaessa yhtäkkiä useampia Game of Thrones -tason akseleita.

TF;DR (too Finnish; didn't read): Æ skrev litt om hvordan æ har lett etter material for å studere praktisk norsk på fritiden. En lærer ikke hverdagspråk på forelesningene, men med hjelp av aviser og fjernsyn kan man skaffe seg større ordforråd. Problemet er å finne artikler og program som er interessante og ikke bruker altfor (lett/)vanskelig språk. Når en ikke kjenner til mediene på forhånd kan det være strevsomt å finne sånn material. I hvert fall går det ikke an å unngå: en må bruke tid på å planlegge sine språkstudier. Alt blir lettere når en endelig har funnet noen interessante medier og følger dem. Da er det også lett å diskutere om noe annet enn bare sine studier med andre studenter. Æ synes Studentradioen i Bergen publiserer mye gode artikler: ofte handler de om studentlivet og iblant kan man også lytte til teksten (eller egentlig finnes det en eksakt tekstversjon av programmet).

Nettopp nå leser æ Odinsbarn av Siri Pettersen. Det tok en del tid å komme gjennom de første hundre sidene, men de neste hundre sidene ble slukt på en ettermiddag når fortellingen begynte å nå til og med Game of Thrones -aktige høyder.

In english: Nevermind. Enjoy this: "A to do list by Voldemort". :3