Näinhän se meni: asuntolan norjalaiset opiskelijat suunnittelivat kansallispäivän juhla-aamiaista kuumeisesti jo edeltävän viikon. Itse asiassa tätä varten keittiö puunattiin varmaan paremmaksi kuin kertaakaan koko kevään aikana (ihan yliluonnollisia ponnistuksia ko. rajan rikkominen ei olisi vaatinut, mutta eh, kuitenkin). He halusivat kovasti esitellä päivän juhlavuutta vaihtareille. Koska sain samalla kutsun samppanja-aamiaiselle runoyhdistyksen kautta tutuksi tulleeseen opiskelija-asuntoon Stakkevollanin suunnilla, jäi juhlinta omassa asuntolassa näkemättä. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle: jo aattoilta oli monelle juhlaa, eikä lainkaan vähiten yhä haalareissaan juhliville abeille. Vastaavan riemun kokemiseksi oli myös menneiden vuosien nuorille järjestetty ex-abibileet (X-russefest) opiskelijatalolla, jonne pääsi ilmaiseksi sisään, kunhan tuli vanhoissa juhlapöksyissään. Hetkinen, haalaribileet? Vähän mutkan kautta oikaisten määritelmällisesti kyllä. Tulos: vapaa pääsy koski myös suomalaisia opiskelijahaalareita - 50 kruunua säästetty. Kaupungin keskustassa oli väkeä liikkellä varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
 |
| Koristauduin juhlaan minäkin. |
Itse juhla-aamiainen jatkui aina iltapäivään saakka. Viimeistään tässä kohtaa on hyvä nostaa esille yhtäläisyysmerkit suomalaiseen vapunviettoon. Paikalla oltiin kuitenkin asianmukaisen hienoissa vaatteissa, Norjassa kun on tapana käyttää kansallispäivänä pukua - eikä mitä tahansa: varsinkin naisilla näki jo aamulla bussissa huomattavan paljon kansallispukuja. Opiskelijahaalarin ja pikkutakin yhdistelmäkään ei silti ollut etikettirike, sillä juhla oli luonteeltaan hieman karnevalistinenkin. Aamiaisen jälkeen lähdettiin keskustaan katsomaan paraateja. Päivän viettoon kuuluvat erilaiset kulkueet: omansa saivat niin lapset, juhlivat abit kuin kaupungin juhlakansa. Viimeksimainitussa kyse oli kansankulkueesta, jossa marssivat mm. kaupungin urheiluseurat, orkesterit, suuret yhdistykset ja parissa osastossa myös opiskelijat. Ihmiset katujen varsilla, ikkunoissa ja parvekkeilla katselivat ja hurrasivat. Koska sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta emme väkijoukossa löytäneet opiskelijasaattueen paikkaa kulkueesta, jäimme pienellä porukalla katselemaan sivusta, miten folketoget eteni. Norjan lipun värit liehuivat kaikkialla, musiikki soi ja kaupunkilaiset olivat pilvisestä säästä huolimatta kovasti juhlatuulella. Tässä maassa vietetään vappuakin kahdesti kevässä - ei kai tästä voi opiskelijana olla pitämättä.
Itse en kummemmin kansallispäivänä kuvaillut, mutta esimerkiksi paikallislehti iTromsø huolehti asiasta:
Mitä opin lauantaina? Tämä ei varsinaisesti ole mikään uusi huomio, mutta nyt on hyvä paikka ottaa asia puheeksi: norjalaisten kansallisten symbolien käyttö on paljon näkyvämpää ja ylitsepursuavampaa kuin suomalaisten. Norjan lippu esiintyy niin abihaalareissa kuin juhlaserveteissä, ja jo kansallispäivän lähestyessä kaikki tuntui kaupungissa pikku hiljaa värittyvän lipun muotoon. Suomen lipun käyttö näyttäytyy huomattavasti harkitumpana ja säänneltynä, mutta toisaalta meillä Suomessa taas on liputuspäiviä paljon monien hienojen asioiden kunniaksi - esimerkiksi Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä 9. huhtikuuta. Siniristilipun ja leijonavaakunan käyttöön liittyy paljon sellaista varovaisuutta, jota Norjassa ei näe. Opiskelijakavereiden kanssa onkin tullut todettua, että kansallisten symbolien paikan käsittäminen suhteessa nationalismiin ja patriotismiin voi rakentua hyvin eri tavoin. Eroa arvottamatta voi hyvin sanoa, että Suomen lippua käytetään eri tavoin, jolloin juhlavuus nousee osittain erilaisista tilanteista. Erityisen hyvin tämä näkyy itsenäisyyspäivän tarkastelussa. Juhlamme on suhteellisen harras ja vakava, ja tunnelmaa vahvistaa sen sijoittuminen keskelle talvea.
Pitäisikö Suomessakin sitten viettää karnevaalimaisempaa itsenäisyyspäivää? Ei, vaikeahan tällaiselle on nähdä paikkaa meillä. Mielestäni itsenäisyyspäivä on hartaudessaan hieno hillitty juhla, joka muistuttaa omasta kulttuuristamme myös alati amerikkalaistuvamman joulunodotuksen alla. Jos norjalainen kansallispäivän juhlinta kuitenkin herättää kateutta, kannattaa muistaa, ettei täällä varsinaisesti vietetä lainkaan juhannusta. Sinänsä sen kehittämistä Suomessa joskus voisi toki harkita vaikkapa kaupunkijuhannuksen viettäjiä ajatellen: luontevampi paikka se kansankulkueelle olisi, ja kansallispuvuille nyt ainakin, jos siis jotain vastaavaa uskaltaa mukaan ujuttaa.
Puvuista puheen ollen tulikin mieleen, että kiinnostus suomalaiseen kulttuuriin heräsi taas kerran uudella tavalla pohjoismaisissa kielissä kylpiessä. Viimeksihän kävi niin, että ruotsiksi asepalvelusta suorittaessani totesin suomen kielen olevan kuitenkin niin hieno asia, että päädyin opiskelemaan sitä pääaineenani yliopistossa (tosin siitä huolimatta täällä ollaan sivuaineopintojen asialla). Norjan kansallispäivän iltana asuntolalla saunoessa mieleen tuli, että suomalaisen kansallispuvun käyttö voisi myös vielä olla oma juttu. Kun täältäkin opintopistesaalis näyttäisi lähtevän kokonaisuudessaan kunnialla mukaan opintorekisteriin, alkaa maisteriksi valmistuminen häämöttää jo suunniteltavassa tulevaisuudessa. Ehkä sitä juhlitaan satakunnan maakuntapuvussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti