Keikasta toiseen

Red Headed Sluts Backbeatissa 23.5.2014

Merkkipäivän johdosta eilen tuli livahdettua iltapäiväksi ja illaksi keskustaan palloilemaan suhteellisen epätarkoin suunnitelmin. Samalle päivälle oli kampuksella mainostettu näkyvästi Red Headed Sluts -yhtyeen levynjulkistuskeikkaa opiskelijatalolla, mikä kieltämättä vähän kiinnostikin. Yhtye tuli välillisesti tutuksi jo aiemmin missatun Jadudahin konsertin lämmittelyhommista, sillä paikalliset rockpoliisit olivat huomioineet energisen shown jopa pääesiintyjää paremmin. Sittemmin molempien näkemiseen ja omien johtopäätöksien vetämiseen on tullut uusia mahdollisuuksia. Joka tapauksessa eilen klo 18 saatiin juosta Tromssan keskustan läpi pitsalta Backbeat-levykauppaan, jossa RHS:llä oli minikeikka ennen varsinaista ryminää. Sisäänpääsyn hintana oli, no, sisäänpääsy (huom. kolmen ruotsinlaivahytin kokoisten levykauppojen kanssa tämä voi silti olla 100 kruunun hankkimista vaikeampaa), joten opiskelijaporukalla valitsimme tällä kertaa akustisen version. Meno oli viime kertaan verrattuna aivan eri pakasta, mutta keikka oli vielä mielenkiintoisempi. Vertailu on aina kohtuutonta, mutta jos Weezer versioisi The Hivesia sähköittä, voisi tulos olla vähän vastaava. Tai sitten ei sinne päinkään, sillä levykaupassa kiltisti sumpussa istuneelta porukalta käy myös näitä punkimpi meno.

Red Headed Slutsin eilen julkaistu albumi People With Faces on muuten kuunneltavissa Spotifyssa.

Red Headed Sluts Drivissä 14.5.2014

Viimeksi RHS esiintyi opiskelijatalo Drivissä tiedekuntapäivän iltakonsertissa 14.5. yhdessä Great Peoplen ja Jadudahin kanssa. Samana päivänä kuitattu modernin kielitieteen tentti taisi toimia jonkinlaisena perusteluna lähteä taas yleisöksi, vaikka tapahtuman päiväseminaari jäikin väliin. Varsinaisesti kiikarissa oli Jadudah, jonka soundista pitää jälleen kerran mainita, että homma kuulostaa hävyttömän radiovalmiilta. Itse asiassa kappaletta When I Sleep (ks. alla) seuraa yhä vahva déjà vu: tämän täytyy olla soinut suomalaisilla radiokanavilla jo ennen lähtöäni, mikä tosin julkaisuajankohdan suhteen on kronologinen mahdottomuus. Oli kyse maailmanluokan soundista tai ei, ei vahvaa vetoa ulkomaille ilmeisesti piilotella. Harmi, että tiedekuntapäivän lavalla yhtyeen esiintymisestä ei kuitenkaan irronnut kummempaa lisäarvoa. Tästä keikasta olisin halunnut innostua enemmän, eikä kaikki mennyt edes osittain vähän tukkoisen miksauksen piikkiin. Illan aloittanut Great People sen sijaan onnistui toistamaan varsin ilmavan instrumentaation, jota peukutettiin täälläkin. Aiemmin yhtye esiintyi Bastardissa 9. toukokuuta, mutta aikamatkustetaan sinne vasta hetken päästä. Red Headed Sluts onnistui tosiaan sekoittaamaan etualan yleisön mm. heittelemään vissyt toistensa niskaan, taisi joku olla paidattakin, laulajan lisäksi siis. Toimi homma sähköistettynäkin! Hauskana kuriositeettina RHS tempoo Shut Her Down -kappalettaan ilmeisesti järjestään livenä Lust For Life -kompilla sisäänajaen - tämä tapahtui molemmilla kerroilla.
 

[Edit 22.6.2014: Jadudahia voi kuunnella myös NRK P3 Urørt -sivuilla]

Myös opiskelijalehtemme Utropia on kirjoittanut Jadudahista.

Kuten todettu, perjantaina 9. toukokuuta musisoitiin Bastardissa: sisäänpääsymaksulla pääsi kuuntelemaan kolme artistia: Tellef Raabe, Great People ja Snøskred esiintyivät tässä järjestyksessä. Iltahan oli tosiaan sama, josta esittelin valokuvia pari viikkoa sitten. Tellef Raaben singer-songwriter-setti meni vähän jännäksi, kun kalusto meinasi pettää, ja iso osa soitettiin lainavermeillä - sähkökitaralla akustisen sijaan. Taisi kuulostaa jopa paremmalta, mutta hänen tuotantoonsa ei ole jälkeenpäin tullut palattua mitenkään. Palaan siihen ehkä joskus myöhemmin. Great People sen sijaan vakuutti. Yhtyeestä löytyy vähänlaisesti tietoa netistä, mutta kevään aikana siitä on ilmeisesti tullut kaupungin virallinen lämmittelijäosasto, joka on merkitty vähintään joka toisen keikan verryttelijäksi. Ei ihme, että keikkoja riittää, koska illan paras esitys tuli tältä yhtyeeltä. Illan pääesiintyjä Snøskred jäi edellisen jälkeen mieleen lähinnä unettavana pörinänä, josta ei saanut mitenkään kiinni. Joskus käy näin. Snøskredin materiaalia on kyllä streamauspalveluissa, ja yllättäen seasta löytyikin pari kivaa sävellystä. Whiteout-albumia tuli lopulta pyöriteltyä tenttiinlukumusana. Pyöritetään kasettia vielä kerran taemmas aikaan, jolloin tenteistä ei ollut tietoakaan. Eli lähes vappuun.

Violet Road Platekompanietissa 3.5.2014

"Taas niin sulle tyypillistä musaa :P mistä oot tonkin voinut löytää :O" oli muuan vanhan tutun opiskelijan kommentti Violet Roadin levyihin viikko sitten. Ihan hyvä kysymys, koska Drivin tulevia keikkoja huhtikuussa selaillessani olin myös pihalla siitä, mikä Violet Road on, ja miksi yhtyeelle on järjestetty lisäkeikka ensimmäisen loppuunmyynnin vuoksi. Aika äkkiä selvisi, että kaikki tietävät bändin. Itse asiassa minunkin pitäisi. Pop-, rock- ja folkvaikutteita iloisesti sekoitteleva Violet Road on paitsi yksi Norjan kansainvälisesti viedyimmistä bändeistä myös Pohjois-Norjan ylpeys ja musiikillinen lippulaiva. Vapun tienoilla julkaistu uusi albumi oli vielä menneellä viikolla maan myyntilistan kakkosena. Jo pitkään kovasti nousujohteista uraa tehnyt yhtye on ainakin kuulemani mukaan saavuttanut jalansijaa Briteissä. Alkujaan tekijät ovat kuitenkin kotoisin Kaivuonosta, joka on merkittävä paikkakunta kveenin kielelle (suomen sukukieli). Violet Road on myös suureksi osaksi yhden veljeskatraan projekti, sillä viidestä jäsenestä neljä on Rundbergin poikia.

Kummallekaan varsinaisista keikoista ei tullut ehdittyä lippuja hankkia, mutta Violet Road esitti minikonsertin Platekompanietissa 3. toukokuuta. Taas ilmaiseksi sisään hei! Yleisössä vierailu istui vapun vanaveteen kuin haalarit jalkaan. Jalassahan ne olivatkin, ja sain bändin jäsenten nimmarit sekä uuteen Back to the Roadshow -albumiin että lahkeisiin. Erittäin viihdyttävä yhtye livenä, Platekompanietissa basisti Hogie muisti myös lainata soolossan Twin Peaksin tunnaria. Violet Roadia lavalla voi todistaa vaikkapa alle liitetystä videosta.

Uusia musiikillisia tuttavuuksia vaihtoajalta alkaa olla kasassa jo niin pitkä listä, että konserttien vetovoima kesällä jää nähtäväksi. Levyjä on tullut hankittua jokunen, ja keikkaintoa aiemmin ainakin laukkujen rajat tulevat väkisin vastaan. Katsotaan, kuinka äijän käy.