Villimpi pohjola?

Vaihtoblogin pitämisen hyödyllisyyttä voi selitellä itselleen vaihtelevin perustein, onhan se nyt muiden opiskelijoiden mielestä yleensä kliseisimmästä päästä, mitä ulkomailla voi tehdä. Ainakin itse uskon kuitenkin samalla olevani enemmän tai vähemmän pohjoismaisuuden asialla esimerkiksi nyt vaikka musiikkihommien suhteen. Silti tuntuu, ettei Pohjoismaista kirjoitella hirveästi ristiin, tai oikeastaan kirjoitellaan, mutta silti paljon siistejä juttuja jää näkemättä. Yhteispohjoismainen kulttuuri ei ole viime aikoina ollut hirveän kovassa huudossa Suomessakaan, vaikka The Sounds on kiskottu festareille kesä toisensa jälkeen, Veronica Maggio täyttää soittolistoja ruotsiksi ja Gardell kiinnostaa. Samalla niin Stieg Larsson kuin Silta ovat maailman ohella valloittaneet myös Suomen (huom. listan ruotsalaisuuspainotus). Ihan hyvinhän esimerkkejä määrällisesti näin löytyy, mutta mitä seuraavaksi?

Jos joskus jossain sattuisi törmäämään samanmielisiin kirjoittajiin, olisi pohjoismaisen kulttuurin ympärille hauska koota jonkinlaista blogiyhteisöä. Hyvänä malliesimerkkinä vastaavasta julkaisutoiminnasta voisi pitää vaikka Nörttitytöt (geekgirls.fi) -blogia. Kohderyhmän ulkopuolelta huudellen siis tarkoitan, että kyseessä on julkaisutiheydeltään ja laajemman kirjoittajajoukon osallistamisen puolesta toimiva ratkaisu. Pohjoismaisen kulttuurin kanssa haluaisin nähdä jotain tämän tyyppistä, sillä sitähän lukisin itsekin. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että idealla ei tarvitse olla mitään tekemistä ruotsinopetuskeskustelun kanssa, ja mielummin ei olekaan. Pohjoismaisissa siisteissä jutuissa itsessään on jo tarpeeksi kirjoitettavaa, ja kiinnostavaahan on myös suomalaisten asioiden suosio muissa maissa. Esimerkiksi Arto Paasilinnan tuotanto kiinnostaa Norjassa niin paljon, että sitä käännetään taas, jotta kauppojen ei tarvitsisi tarjota vain ruotsinkielisiä painoksia.

Myös suomalaisen Salla Simukan Punainen kuin veri
on käännetty norjaksi.

Aiheeseen liittyen esittelen nyt sarjakuvan, jota julkaisee päivittäin norjalainen Dagbladet, vaikka tekijä onkin ruotsalainen. En ole ainakaan löytänyt sarjakuvaa julkaisevia ruotsalaislehtiä, joten ilmeisesti säännöllisimmin sarjan seuraaminen onnistuu norjaksi. Joka tapauksessa kyse on siis Lina Neidestamin Zelda-sarjakuvasta. Neidestam osallistui myös Engelsfors-trilogiaa laajentaneen Berättelser från Engelsfors -albumin luomiseen. Piirrosjälki on sen verran tunnistettavaa, että molemmista töistä tekijän kyllä tunnistaa samaksi. Jälkimmäisen julkaisusta Suomessa en osaa luvata mitään, mutta Zelda saattaisi toimia käännettynäkin. Jollain tavallahan sarjakuvasta tulee mieleen 2010-luvulle päivitetty Villimpi pohjola. Tuota seurasin Aamulehdestä jo ennen kuin tiesin, mitä ikuisuusopiskelija tarkoittaa, ja mielestäni Neidestam saavuttaa jotain samaa, vaikkei akateemista elämää pengokaan. Kannattaa tarkistaa!

Tutustu Zeldaan täällä:

Zelda Dagbladetissa (norjaksi, julkaistaan arkisin)

Lina Neidestamin oma blogi (ruotsiksi, päivittyy satunnaisemmin)