torstai 22. toukokuuta 2014

Piilaakson pillipiiparit

Asuntolassamme on katsottu televisiota porukalla vähän harvakseltaan, oikeastaan lähinnä jalkapallon perässä, mutta maanantai-illoista on ainakin ykköskeittiössä pikku hiljaa muodostunut säännöllinen koko perheen HBO-ilta. Tapa taisi saada alkunsa uuden Game of Thrones -kauden alkaessa. Sarja lienee talon asukkaiden tärkeimpiä yhteisiä nimittäjiä. Itse olen vähän jäänyt jälkeen seuraamisessa, enkä tenttien alla viitsinyt kiriä muita kiinni omalla maratonilla, joten palaan asiaan vasta kesällä. Saisihan sarjasta varmasti aikaiseksi myös norjankielisen yhteiskatsomon, mutta se jää nyt kokeilematta. Tarpeeksi juonta on kyllä saanut uudella kielelläkin puida, kiitos parin innokkaan fanin. Viimeksi sain selittää, miten löysin vanhan kielen kurssin materiaalina alkuperäiskielellä käytetystä Pyhän Olavin saagasta (1000-luvun alusta) yhtymäkohtia Theon Greyjoyn tarinaan. Sattumaako? Enpä usko: taitaa olla hieno hatunnosto George R.R. Martinilta Greyjoyn suvun pohjoismaisen luonteen huomioiden.


Uusin jakso maanantaiksi saadaan myös uudehkosta HBO-komediasta Silicon Valley. Piilaakson tietotekniikkakeskeisen liike-elämän omalaatuisia piirteitä tarkastellaan sarjassa vastoin kaikkia odotuksia nousukiitoon lähtevän startup-yrityksen näkökulmasta. Aivot pysyvät puolituntisten aikana tiukasti narikassa. Kärryillä pysymiseksi ohjelmointialasta ei tarvitse tietää mitään, mutta esimerkiksi Pirates of Silicon Valley ja The Social Network -elokuvissa kuvatut tietotekniset menestystarinat antavat kuvan yrityskulttuurista, jonka sisällä Silicon Valley irvistelee vähän joka suuntaan. Realismin rajat ovat tainneet paukkua jo tuotantokauden alussa, eikä pätkääkään vakavaa draamaa kannata odottaa. Koheltava hahmokaarti, erityisesti itseään suurena teknologiavisionäärinä pitävä Erlich, pyörittää suorastaan mielenvikaista showta. Ei ihme, että sarjasta on tuntunut tulevan Minnelundveienin viimeisessä huushollissa se virallinen sitcom. Meillä asuu kyllä useampiakin alan kanssa enemmän tai vähemmän kosketuksissa olevia opiskelijoita, ja startup-aikeet ovat tulleet tutuiksi ihan vakavassakin kontekstissa. Vaihtarius yhdistää erilaisiin opiskelijoihin. Tästä voi olla myös ihan konkreettista hyötyä: eräs bitcoinin kanssa työskentelevä opiskelija auttoi minut taannoin alkuun tilastotieteiden valloittamisessa, sillä tarvitsen tieteenalan menetelmiä gradun kanssa.


Tänään tuli muuten luettua loppuun jo mainitun The Social Network -leffan tarinan ensin esittänyt Ben Mezrichin The Accidental Billionaires. Facebookin perustamisen kuvaava kirja oli roikkunut lukulistalla jo pitkään, lähinnä elokuvan kelvollisesta toteutuksesta johtuen. Kohtuullisen ohuessa romaanissa ei kuitenkaan lopulta ollut oikeastaan mitään, mikä olisi jäänyt filmatisoinnista puuttumaan, joten periaatteessa tämän takia teokseen ei tarvitse tarttua. Elokuva oli muutenkin kerronnaltaan hiotumpi, joten 1-2 illan lukukokemuksen voi hyvin säästää toisaalle, esimerkiksi seuraavaan: Niin ikään Piilaakson hulluun maailmaan kurkottava suomalainen Sand Hill Road on myös helppoa luettavaa. Pääsiäisen tienoilla tarkastettu kasvutarina pelaa samoilla elementeillä, mutta tällä kertaa pääosassa ovat vuosituhannen alun suomalaisteekkarit. Myös Timo Ahopellon kirjoittamassa tarinassa nähdään järjettömiin mittasuhteisiin tavoitteensa ja panoksensa nostava pienyritys. Juoni on paikoitellen niin vauhdikas, että väljää tositapahtumiseen perustumisen määrää saa arvioida kuin kalajuttuja kuunnellessa. Niin kai sen kuuluukin aina olla, kun jutussa ollaan matkalla Amerikkaan tekemään rahaa. Jos Silicon Valley -sarja on jo hyvässä katsonnassa, sopii Sand Hill Road luettavaksi vaikka ensimmäisen kauden jälkeen toista odotellessa.

Holtittomasta riskisijoittamisesta lukemisen kiintiö näiden jälkeen on vähän täynnä, joten tietotekniikan aihepiiristä tulee todennäköisesti seuraavaksi luettua huomattavasti vakavammalta laidalta: Glenn Greenwaldin ja Edward Snowdenin NSA-selvitys Ei pakopaikkaa kiinnostaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti