Tenteistä

Kampuksen modatut kyltit huvittivat tenttijääkin

Pulkassa...
Vastahan kirjoitin blogia varten puhtaaksi selvitystä siitä, mitä kursseja työn alla on, ja yhtäkkiä kaikista saa todeta, että valmista tuli. Tiistaina oli viimeinen tentti vanhasta kielestä, eikä suorituksen hylkäämistä nyt missään nimessä tarvitse pelätä. Noin yleisesti kurssit menivät pakettiin siten, että tämä ja nykykielen rakenne tentittiin kurssin päätteeksi, kurssi kielen muutoksista ja variaatiosta taas tuli leimatuksi tutkielman palautuksella. Kuten aiemminkin todettu, pelissä kutakin kurssia vastaan oli 10 opintopistettä. Raskaita suorituksia?

Kuuden tunnin tenttien lähin kotimainen vastine ovat väistämättä ylioppilaskirjoitukset. Tenttitilanteet olivat kohtuullisen tarkasti valvottuja: keskikokoisessa luokkahuoneessa oli keskimäärin kolme valvojaa. Vastaukset oli nelikerroksisen hiilipaperin käytöstä johtuen vielä kirjoitettava mustekynällä. Kyseinen järjestelmä mahdollistaa parien kopioiden lähettämisen eri sensoreille, ja alimman jäljennöksen tentistä sai opiskelijan oikeusturvan takaamiseksi itselleen mukaan. Näin ei jälkeenpäinkään voi joutua vääntämään siitä, mitä oikeasti on paperiin kirjoittanut. Tentit myös palautetaan vain arvotulla osallistujanumerolla yksilöitynä. Yhdellä tavalla opiskelijoiden selusta on siis turvattu väärinkäytöksiä vastaan, mutta se ei silti tarkoita, etteikö kopolla (koulutuspoliittisilla vaikuttajilla) olisi tässäkin maassa töitä.

...vai kelkasta?
Tentteihin valmistautuessa oli hyvin tiedossa, että nyt on tosi kyseessä. Toisin kuin Suomessa, ei täällä ole erityisen joustavia mahdollisuuksia uusintayrityksiin, vaan uudestaan onnea kokeilemaan olisi päässyt vasta syyslukukaudella. Niin paljon kuin uuden reissun suunnittelu houkuttaa, teen sen mielummin ilman menneiden lukukausien kummituksia. Luettua tuli vielä tenttien allakin niin, ettei jossiteltavaa itse suorituksista oikeastaan jäänyt. Pidemmän päälle järjestelmä tuntuisi silti raskaalta. En enää yhtään ihmettele, että kotitenttien käytön laajentaminen saa kannatusta. Jo parin tentin (20 opintopisteen) siirtyminen seuraavalla lukukaudella suoritettavaksi kuulostaa aika armottomalta suomalaiseen järjestelmään verrattuna. En tiedä, miten paljon opinnoista putoamista tämän vuoksi tapahtuu - voisin oikeastaan ihan koulutuspoliittisesta mielenkiinnosta ottaa selvää - mutta pelätty tilanne tuo itsessään näin kevään päätteeksi on. Voin kertoa, että joustavia uusintamahdollisuuksia kadehditaan täällä.

Sinänsä en näe, että 10 oparin laajuus olisi kummankaan tenttittävän kurssin kanssa tuntunut mitenkään hullulta: molemmissa kurssisisältöön kuului niin paljon soveltavaa analyysityötä, että sen sitominen tarvittavaan määrään teoria tuntuikin perustellulta. Tutkielmana suoritetun kurssin kohdalla taas haukkasin joka tapauksessa sen kokoisen aiheen, ettei sen karsiminen olisi ollut mielekästä. Pikkuhiljaa erikoistuvaan tutkijaorintoituneeseen pakettiin näistä sai opintojen kandi-maisteri-taitteessa kyllä enemmän taitoja kuin vastaavasta määrästä pieniä kokonaisuuksia. Tuloksia odotellessa, mitäpä tässä muuta enää voi sanoa.

Paitsi:
1. Suomi-norja-suomi-sanakirjaa ei saanut tentteihin mukaan.
2. Tiukasta keskittymisestä huolimatta piti lukuhommien välissä vähän päästellä prokrastinaatiohöyryjä Fresh Paintin ääressä. En aio pyytää anteeksi Fok_it-sarjakuvan faneilta, koska onhan se meno oikeasti näin päätöntä tällaista. Joo.

Tromssassa asumista luvassa on vielä noin kuukausi, koska saan käyttää opiskelija-asuntoa kesäkuun loppuun saakka. En ole saanut vielä tarpeekseni Pohjois-Norjan luonnossa liikkumisesta. Kyllähän sitä olisi varsinaisen kontaktiopetuksen sivussa ehtinyt tehdä, mutta koska kurssien työmäärästä kohtuullisen suuri osa on tarkoitettu itsenäiseksi työskentelyksi, on ehkä ollut ihan hyvä pitää keskittyminen lingvistiikassa. Toisaalta taas vieraan kielen tutkimisen opiskelu vieraalla kielellä on projekti, joka ei rajaudu mitenkään järkevästi luennoilla istumiseen ja kirjastossa lukemiseen. Oppiakseen itse asiaa on joutunut omalla ajallaan hankkimaan tähän tarvittavaa kielitaitoa, minkä olen ihan hyvällä omallatunnolla laskenut myös osaksi sitä, minkä vuoksi vaihdossa ollaan. Näin ollen hommat eivät kurssien loppuessakaan tunnu tyssäävän kuin seinään, vaan luultavasti työskentelen norjan kielen parissa kesälläkin tavalla tai toisella.