Avain Engelsforsin kohtaloon: Nyckeln (2013)

Joululoma on em. läppäriprojektin ohella kulunut pitkälti kyläillessä ja ihmisiä viimeistä kertaa ennen lähtöä tapailemassa. Ja suunnitellessa. Ja vielä hoitamattomien hoidettavien asioiden listaa kauhistellessa. Lopulta pakatessakin! Asiasta vesipasuunaan taas: Ainoa vaihtoon lähtemiseen liittymätön tavoitteeni joululomalle oli lukea loppuun Sara Bergmark Elfgrenin ja Mats Strandbergin kirjoittama Nyckeln, joka ilmestyi marraskuussa. Kyseessä on kolmiosaisen Engelsfors-fantasiasarjan päättävä teos. Yli 800-sivuisessa kirjassa oli kyllä lukemista, mutta varsinkin loppupuolisko veti nenän tiukasti kirjaan kiinni. Nyt se on sitten loppu.

Se, että päädyin lukemaan aiemmat osat (Cirkeln ja Eld, suomennettu yllättävästi nimillä Piiri ja Tuli), oli lähinnä sattumaa. Euroviisureissulla Malmössä käydessäni tuli poikettua muutamassakin kirjakaupassa, ja kun kruunuja lopulta oli jäänyt taskuun, nappasin paluumatkalla kirjat, joita jostain syystä mainostettiin Ruotsissa tuolloin hirveästi. Kuten sanotaan, loppu on historiaa, vai? No, tämän sarjan parissa tuli vielä kerran koettua sama tunne kuin Harry Pottereita ensimmäistä kertaa lukiessa. Sisällöltään Engelsfors-trilogia on kuitenkin vähän kovempi, ja käsitellyiksi tulevat niin itsemurhat, huumausaineet kuin alkoholi. Kirjoja on verrattu myös televisiosarjoihin Buffy, vampyyrintappaja ja Twin Peaks, eikä ihan perusteetta. Juonta en viitsi ryhtyä tässä ruotimaan alusta asti*, koska ensimmäisestä osasta ollaan jo sen verran kaukana, etten osaa yhtäkkiä arvioida, mikä olisi spoilausta. Hyvän tärpin siitä antaa Risingshadow-sivuston arvio ensimmäisestä osasta. Jos edellä mainitut vertailuteokset kiinnostavat eikä teinifantasia ällötä, kannattaa kokeilla.

Suomennettuna olen lukenut sarjasta vain ensimmäisen osan, enkä muista käännöksen herättäneen kummempia tunteita. Jossain siitä on käsittääkseni kuitenkin kerrontatyylin osalta maristu. Voi ihan hyvin olla niinkin, että ruotsinkielisessä alkuperäistekstissä on samoja ongelmia (ei-äidinkielisenä ahmijana en ensimmäisellä lukukerralla kiinnittänyt huomiota). Ei suomennos kuitenkaan huono missään nimessä ollut, mutta rohkeammilla ratkaisuilla olisi voinut päästä kauemmas liukuhihnakäännösten maailmasta. Esimerkiksi elähtänyt rokkitäti Mona Månstråle olisi voinut minun puolestani olla kreisisti Mona Kuunsäde. No, omalla kohdallani osa lukemisen magiasta tuli varmasti siitä, että motivoiduin lukemaan ruotsiksi. Kun juoneen on muutenkin kirjoitettu yhtä ja toista hoksailtavaa, oli lukeminen yhtä ymmärtämisen iloa! Vielä kun löytäisi jotain yhtä mukaansatempaavaa norjaksi...

Jos satut lukemaan tätä vuodatusta kaksi ensimmäistä osaa kahlanneena ja kolmannen käännöstä odottaessa, voin kertoa, että potti räjähtää. Viimeinen osa tuo juoneen muutaman todella kiinnostavan sivuhenkilön, joista haluaisi lukea enemmän (Boba Fett Death Noten Matt -ilmiö). Spin-off -materiaalia odotellessa: sarjaan liittyen julkaistiin jo vuoden 2013 alussa sarjakuva-albumi, ja esimerkiksi toinen sellainen kelpaisi kyllä.

Sarjan aiemmat osat ja sarjakuva-albumi Berättelser från Engelsfors

*Jos kuitenkin satut liikkumaan Turun yliopistolla, voit myös etsiä käsiisi pohjoismaisten kielten opiskelijoiden ainerjärjestö Skandican Vindöga-lehden numeron 2/2013. Siinä esittelen sarjaa tarkemmin ruotsiksi. Lehtiä on ainakin ennen voinut lukea Jusleniassa pohjoismaisten kielten oppiaineen kirjastossa.